Ajan ja paikan tunnelmia – fokaus-harjoittelu kesällä 2018

Tämän tekstin on kirjoittanut kansatieteteen maisteriopiskelija Eija Schwartz, joka toimi folkloristiikan, kansatieteen ja uskontotieteen (=fokaus) harjoittelijana kuluneena kesänä.

Ilmassa on jo aamulla lupaus kesäisestä lämmöstä – elokuun viimeisenä päivänä. Arkeologit ovat töissään torin kaivauksilla. Reittini torin poikki on muuttunut sen mukaan, kuinka torin kantta on avattu ja päällystetty osin uudestaan. Aamuisin olen usein pysähtynyt hämmästelemään esiin kaivettua mukulakivikatua ja talojen jäänteitä sen varrella. Kuinka helppo onkaan kuulla hevosten kavioiden kopsetta ja nähdä vedenhakija kävelemässä kantamuksineen kohti kaivoa.

Jo toukokuussa, kun fokaus-harjoitteluni alkoi, oli lämmintä. Toukokuussa Sirkkalassa oli myös sähköistä, säpinää. Oli päiviä, jolloin oli vaikea keskittyä mihinkään pitemmäksi aikaa. Oli yllättäen tipahtelevia aikatauluja, hyppäämisestä sinne tänne sekä sähköposteja, jotka oli saatava matkaan viipymättä. Aavistus siitä, mistä opetushenkilökunnan arkinen työ koostuu? Mikä sija silloin jää tutkimukselle? Kansatieteen oma harjoittelija Elina oli monissa toukokuun työtehtävissäni seurana, mihin olisi voinut tottua. Joissakin asioissa kaksi selvittää ongelman nopeammin kuin yksi, esimerkiksi sen, millä toiminnoilla internettiin luodaan kotisivut.

Toukokuun monipuolista tehtäväkirjoa olivat myös fokaus-valintakokeen kokoaminen tulosteeksi ja itse kokeen valvominen, lähdeviitteiden tarkistaminen suomalaissiirtolaisten käsinkirjoittamista 1900-luvun alun lehtisistä, sekä avustaminen kansainvälisessä UArctic-kokouksessa, jonka fokaus-aineet järjestivät. Folkloristiikan oppiaineen kevätjuhlien järjestelyihin osallistuin myös. Ilta Hirvensalon Aurinkolahdessa päättyi makkaranpaistoon iltanuotiolla – tällaistakin voi työ olla.

Kesäkuussa työn luonne rauhoittui. Käytävät hiljenivät oppiaineiden osalta, vaikka toisaalta täyttyivätkin abikurssilaisista. Istuin ja palelin tutkijanhuoneessa, jonka ilmastointi oli juuri korjattu ja säädetty suuremmalle joukolle kuin meitä oli paikalla. Avoimesta ikkunasta kuului alkukesän lintujen laulu, sateen ropinaa tuskin lainkaan.

Millaista täällä mahtoi olla 100 vuotta sitten, kun Sirkkalan kasarmi oli täynnä punavankeja? Kuinka moni jakoi huoneen silloin ja mitkä olivat heidän tarinansa? Minä söin eväslounaani kahvihuoneessa mukavasti Hesaria kännykältä selaillen, mutta mitä saivat vangit syödäkseen? Sanomalehtiin kääräistyjä ruuankänttyjä, joita sukulaiset heittivät salaa aidan yli? Vangit raatoivat raskaissa töissä, mutta omani olivat pääasiassa siistiä sisätyötä tietokoneella: Moodle-alustan perustamista valintakokeen läpäisseille uusille opiskelijoille sekä sukellusta uskontotieteen maailmaan, kun tarkistin Kuvittelu-työnimellä kulkeneen kirjan artikkeleiden lähdeluetteloita.

Elokuun alussa Sirkkalan käytävillä oli edelleen hiljaista – mutta tutkijanhuone oli ehtinyt lämmitä mukavaksi heinäkuisten helteiden myötä, jolloin olin lomalla. Uppouduin sekä Kuvittelu-kirjan että toisen, esoteerisuutta käsittelevän kirjan lähdeviitteisiin. Uskontotieteen ulottuvuuksissa tein vielä tiedonhakuja projektiin, jonka aiheena on uuteen uskontoon oppiminen. Vastaan tulivat kansainväliset tietokannat ja julkaisut, joiden aihepiirit veivät ajatukseni hyvinkin kauas.

Aikatasot ja paikat kulminoituivat elokuun lopun työpäiviini. Kampuksella kiersivät jo uudet kulttuurintutkimuksen opiskelijat, ja aistittavissa oli innokkuutta ja jännitystäkin alkavien opintojen edessä. Itse olin Artium-rakennuksen päädyssä olevan kellarin uumenissa inventoimassa kansatieteen ensimmäisen professorin Ilmar Talven laatikoita. Kävin läpi virolaislähtöisen Talven aineistoa jo toukokuussa yhdessä Elinan kanssa, jolloin luetteloimme eräänkin työtunnin eripainoksia, papereita ja lehtisiä. Loput laatikoista sisälsivät kansioita, joihin Talve oli kerännyt hämmästyttävän laajaa tutkimusaineistoaan aina 1940-luvun lopulta lähtien.

Kellarin holvioven metallisäppi on nyt nostettu paikoillaan. Hetken aikaa laukussani vielä olevat avaimet ovat päästäneet minut harjoitteluni aikana paikkoihin, jotka Sirkkalan kampuksella ovat opiskelijalle tavallisesti näkymättömiä. Kansatieteen kahvihuonetta ja siellä käytyjä mielenkiintoisia, hyvinkin hersyviä keskusteluja tulee ikävä – ja ehkä juuri niitä avaimia.

Kun ylitän kotimatkalla kirjastosillan, Aurajoki aaltoilee hiljakseen yläjuoksulle päin. Pinnan alla vesi virtaa kohti merta. Joen rantamilla on loppukesäisen perjantain vapaa ja riehakas tunnelma.

Negatiivista turismia Barcelonassa – Kokemuksia kandidaatin tutkielman teosta

Tämän tekstin on kirjoittanut kansatieteen maisterivaiheen opiskelija Karoliina Haapalehto.

Tein kandidaatin tutkielmani viime keväänä Barcelonan turismista. Valitsin aiheeni keskiöksi Barcelonan, sillä ollessani siellä vaihdossa syksyn 2016, koin turismin vaikutukset henkilökohtaisesti. Turismin tutkiminen taas on kiinnostanut minua pitkään ja varsinkin MAVY-opinnot eli matkailualan verkostoyliopiston sivuaineopinnot saivat minut kiinnostumaan turismin vaikutuksista. Toisaalta matkailu aiheena sopii hyvin myös kansatieteeseen, joten loppupeleissä kandidaatintutkielman aiheen valinta tapahtui helposti.

Barcelona on minulle tärkeä paikka, mutta se on myös yksi Euroopan suosituimmista kaupunkikohteista. Sen suosio on lähellä Pariisia ja Lontoota, vaikka pinta-alaltaan se on niitä paljon pienempi. Omin sanoin kuvailisin Barcelonaa kompaktin kokoiseksi kaupungiksi, missä voi yhdistää ranta- ja kaupunkiloman unohtamatta omaleimaista kulttuuria. Pelkästään ruokakulttuuri sekä kieli tekevät Barcelonasta ja Katalonian alueesta uniikin. Ei siis ihme, että turistit ympäri maailmaa haluavat vierailla kaupungissa.

Kandidaatintutkielmassani halusin keskittyä turismin negatiivisiin vaikutuksiin, tavoitteenani selvittää miksi turismiin suhtaudutaan kriittisesti ja mitkä asiat ovat vaikuttaneet matkailun negatiivisten ilmiöiden korostumiseen. Myös aiheen ajankohtaisuus oli kenttätöitä tehdessä suuri etu. Kaupungin sosio-ekonomisen kantokyvyn ollessa kuormitettu, oli Barcelonassa samaan aikaan tapetilla kansanäänestys Katalonian itsenäisyydestä, sekä toisaalta myös 17.08.2017 tapahtunut terrori-isku Barcelonan pääkadulla Las Ramblasilla. Aiheesta kirjoitettiin jatkuvasti uutisia ja Barcelonan tilanne tulee olemaan varmasti jatkossakin pinnalla. Barcelona ei myöskään ole ylikuormittumisen kanssa yksin, sillä Euroopassa monet muutkin kaupungit kamppailevat massaturismin kanssa. Varsinkin Venetsian kohdalla puhutaan teemapuisto-ilmiöstä, jossa kaupungin fyysinen rakenne on uhattuna ja paikalliset joutuvat muuttamaan pois turismin tieltä. Nämä samat ongelmat koettelevat myös Barcelonaa, sillä vuokrien kallistuessa ja Airbnb:n vallatessa asunnot, monilla paikallisilla ei ole enää varaa asua kantakaupungissa.

987ADEEE-F29C-4D67-8407-89F24C568F18

Tutkielmani kirjoittaminen oli kiinnostavaa ja toisaalta myös opettavaista. Kirjoitin työni suomessa, vaikka kävinkin prosessin aikana Barcelonassa aistimassa Katalonian kansanäänestyksen tunnelmia. Tutkielmani osaksi liitin myös haastattelun, jonka tein sähköpostitse katalonialaisen turismin vastaisen Arran-järjestön kanssa. Järjestöön kuuluva haastateltavani kertoi avoimesti mielipiteitään turismista paikallisen näkökulmasta, jotka mielestäni täydensi hyvin tutkielmaani. Kaiken kaikkiaan minulle jäi kandidaatin tutkielmani kirjoittamisesta inspiroitunut olo ja haluan jatkaa samaa teemaa myös gradussani. Olen lähdössä keväällä 2019 uudestaan vaihtoon, ja tällä kertaa kohteekseni valikoitui Alankomaat. Amsterdamin kärsiessä samoista massaturismin ongelmista kuin Barcelona, uskon, että gradussani jatkan turismin tutkimusta.

Kaikille aiheesta kiinnostuneille, Yle Areenasta löytyy mielenkiintoinen dokumentti turismin ongelmista Euroopassa.