Tunnelmallinen Budapest – Kulttuurintutkijoiden ekskursio

IMG_0638
Kengät Tonavan rannalla. Kuva: Annika Hämäläinen

Lokakuun alussa kahdeksan innokasta kulttuurintutkijaa matkusti suureen ja eläväiseen Budapestiin. Edellisestä opiskelijoiden itse järjestämästä ulkomaan ekskursiosta oli ehtinyt vierähtää jo tovi ja siksi reissu oli kovasti odotettu. Ekskursion eteen työskenneltiin puoli vuotta kuuden opiskelijan voimin. Erikseen perustetun toimikunnan tehtäviin kuului varainkeruuta sekä erilaisten asioiden organisointia, selvittelyä ja huolellista suunnittelua.

Saapumisen jälkeen emme ehtineet hengähtää hetkeäkään, sillä vierailu Suomen Budapestin instituutti FinnAgoraan oli sovittu samalle päivälle. Vanhan Budan ja uudemman Pestin erot huomasimme jo heti aluksi kiivetessämme kauniiden vanhojen talojen reunustamia katuja kukkulan rinteelle, jossa instituutti sijaitsi. Ovipuhelimesta kajahti reipas ”Terve!”, jonka jälkeen meidät päästettiin sisään suljetulle sisäpihalle. Tunnelma instituutissa oli avoin ja mukava. Saimme kuulla instituutin toiminnasta ja esitimme kysymyksiä harjoitteluun ja työskentelyyn liittyen. Lopuksi keskustelimme myös Budapestista yleisesti.

Viiden päivän aikana ehdimme tutustua kaupunkiin rauhassa. Budapestissa moni asia oli ihan konkreettisestikin yllätyksellistä, sillä usein nähtävyys oli yhtäkkiä edessämme suoraan metrosta noustessa. Näin kävi muun muassa parlamenttitalolle, jonka näkeminen aiheutti meissä pienen hiljaisen hetken. Sankarien aukio oli myös todellisuudessa paljon suurempi, kuin sen kuvien perusteella oli olettanut olevan. Aukion reunalla sijaitseva Budapestin kuvataiteen museokaan ei hävennyt koossaan edellisille. Se sulki sisäänsä kolme kerrosta eri aikakausilta peräisin olevaa taidetta. Aloitimme alakerrasta, jossa esiteltiin Egyptiä ja antiikkia monien huoneiden verran. Toisen kerroksen renessanssityyliin sisustetut salit olivat vaikuttavia, ja niistä tulikin monen suosikkinähtävyys museossa. Kolmannessa kerroksessa oli esillä valtava määrä eurooppalaista taidetta.

IMG_0130
Budapestin kuvataiteen museon kaunis sali. Kuva: Ronja Kantola

Budapestin juutalaisen korttelin laitamalta löytyi harmaana kohoava Terrorin talo. Jo ulko-ovien ulkopuolella saattoi aistia rakennuksesta huokuvan surun ja traagisen historian. Ulkoseiniin oli kiinnitetty murhattujen juutalaisten kuvia. Sisälle astuessa vastassa oli video, jossa raavas mies itki kokemiaan kauhuja, ja pohti voiko sellaista, juutalaisten kansanmurhaa, edes antaa anteeksi. Terrorin talo kuvasi kaikkineen Unkarin traagista historiaa syvästi liikuttavalla tavalla sekä Natsi-Saksan että Neuvostoliiton sorron ajoilta. Terrorin talo veti hiljaiseksi. Kaikessa koskettavassa kauheudessaan, Terrorin talo oli erinomainen museo. Terrorin talon jälkeen ”Kengät Tonavan rannalla ” -juutalaisten muistomerkillä vieraileminen tuntui luontevalta teolta.

Pyhän Tapanin kirkko siinsi kadun päässä ja hohti poikkeuksellisen valkoisena verrattuna sitä ympäröiviin rakennuksiin. Sisältä kirkko oli lattiasta kattoon kultaa katoliseen tyyliin. Reliikin ympärillä parveili ihmisiä. Paikallisia uskonnonharjoittajia ei näkynyt, mutta turisteja oli laumoittain. Olimme aikaisemmin käyneet kurkistamassa eräässä toisessa kirkossa, joka oli paikallisten suosiossa. Katolisuuden ja luterilaisuuden eroja ymmärsi heti paremmin, kun uskonnollisuutta näki konkreettisesti ihmisten arjessa. Unkarilaisille uskonto on käsinkosketeltavaa – pyhää vettä, ristinmerkkejä, kynttilöitä ja rahaa. Omissa puukirkoissamme henkisyys on se, mille annetaan eniten merkitystä. Viihdyimme Pyhän Tapanin kirkossa kauan ihastellen sisätilan koristeellisuutta. Lähtiessä pysähdyimme nauttimaan ruusun muotoisia artesaanijäätelöitä kirkon portaille.

IMG_0682
Näkymä Pyhän Tapanin kirkkolle avautui yllättäen. Kuva: Annika Hämäläinen

Kirkolta matka jatkui Budan linnalle. Jylhänä kohoava linnan alue sijaitsi Budan puolella olevalla Linnavuorella. Onneksi vuorelle ei tarvinnut kävellä, sillä suoraan ketjusillan päästä vuorelle pääsi funikulaarilla. Funikulaari yllätti toimivuudellaan, mutta myös pitkällä historiallaan. Sympaattisen näköinen laite oli palvellut jo vuodesta 1870, nähden myös maailmansodat ja Unkarin historian monet vaiheet. Linnan alue tarjosi hyvät näkymät Budapestin ylle, sekä komeaa arkkitehtuuria ja patsaita.

Illalla pulahdettiin Széchenyin kylpylän lämpimien altaiden syleilyyn. 1900-luvun alussa rakennettu kylpylä hehkui historiaa. Tämä keltainen kaunis uusbarokkinen kylpylä tarjosi juuri sellaisen kokemuksen kuin Euroopan kylpylöiden pääkaupungilta voi odottaakin. Kylpylän sisäpuolelta löytyi myös suomalaiseksi saunaksi nimetty sauna sekä lunta, jonka avulla saattoi vilvoitella saunasta tultuaan.

Viimeisenä päivänä ihailimme Budapestia tuolihissistä käsin. Puolen tunnin bussimatkan päässä kauempana Budan kukkuloilla Zugliget tuolihissi kuljetti meidät Budapestin korkeimmalle kohdalle 529 metriin kohoavan János-hegyn huipulle.

Vaikka ekskursio tarjosi paljon, jäi Budapestiin vielä paljon nähtävää. Tulevaisuudessa monen kulttuurintutkijan voikin varmasti löytää vielä uudestaan Budapestin kauniilta ja historiallisilta kaduilta. Budapest teki moneen lähtemättömän vaikutuksen.

 

Kutu ry:n Budapestin ekskursiota sponsoroivat Taide- ja kulttuurialan ammattijärjestö TAKU ja Museoalan ammattiliitto MAL. Kiitos!

Ronja Kantola ja Annika Hämäläinen

Esoteerinen kiertokävely opiskelijaprojektina

Kirjoittaja: Mila Santala, folkloristiikan sekä arkistoalan ja asiakirjahallinnan opiskelija

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Esoteriasta kiinnostuneille Turun yliopiston opiskelijoille tarjoutui ainutlaatuinen kokemus päästä harjoittamaan tärkeitä työelämätaitoja osana Approaching Esotericism and Mysticism -symposiumia järjestettävässä dramatisoidussa Esoteerisessa kävelykierroksessa.

Kierros toteutettiin vapaaehtoisten opiskelijoiden toimesta projektityönä, jota ohjasi uskontotieteen yliopistonlehtori Tiina Mahlamäki, sekä uskontotieteen maisterivaiheen opiskelija Jouni Välimäki. Projektiin osallistui opiskelijoita monilta eri aloilta, esimerkiksi folkloristiikasta, uskontotieteestä sekä suomen kielestä. Opiskelijat olivat opinnoissaan hyvin eri vaiheissa, osa opintojen alkuvaiheilla ja osa taas kirjoittamassa graduaan.

Projekti tarjosi tärkeitä työelämätaitoja, sillä se vaati opiskelijoilta oma-aloitteisuutta, sitoutumista ja aikatauluttamista. Kävelykierros tehtiin ideoinnista valmiiseen toteutukseen vapaa-ajalla, muiden opintojen ohessa. Projektiin sitoutuminen ja motivaatio olivat tärkeitä, sillä kävelykierrosta suunniteltiin hieman yli puoli lukuvuotta.

Toteutus sisälsi monia eri vaiheita tiedonhausta opastusten käsikirjoituksiin, kierrosten harjoitteluun ja lopulta itse symposiumissa järjestettävään kolmeen eri kieliseen kierrokseen. Opiskelijat pääsivät täten harjoittamaan myös kielitaitoaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kävelykierrosta toteutettaessa kaikki pääsivät hyödyntämään omia vahvuuksiaan ja mielenkiinnonkohteitaan. Jokainen otti vastuuta jostain kierroksen toteutuksen osa-alueesta. Osa keskittyi tiedonhakuun ja kierroksen käsikirjoituksen kirjoittamiseen, kun taas toisilla oli kokemusta opastuksesta,  esiintymisestä tai graafisesta suunnittelusta.

Projekti auttoi hahmottamaan omia vahvuusalueita, mutta myös löytämään uusia. Yhdestä kuoriutuikin luonnonlahjakkuus näyttelyssä, kun taas toinen toteutti nettisivut ilman aiempaa kokemusta. Rohkaisevassa ilmapiirissä omalta mukavuusalueelta poistuminen on usein hedelmällistä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Projektityöskentelyssä yksi tärkeimmistä taidoista on taito kommunikoida. Kävelykierroksen suunnittelijoita yhdisti kiinnostus esoteriaan, mutta projektiin mahtui monenlaisia näkökulmia ja tapoja tehdä. Kävelykierroksen suunnittelu oli monitieteistä, ja kaikilla oli jo pelkästään opintojen kautta erilaista osaamista. Projektissa on osattava työskennellä yhdessä toisten kanssa, ja olla vastaanottavainen muiden ideoille. Tätä taitoa harjoitellaan erilaisissa seminaareissa, mutta vapaaehtoisessa projektissa on todellakin opiskelijoista kiinni, miten ja kuinka aikataulussa työskentely sujuu.

IMG_1408

Projekti lähti liikkeelle opiskelijoiden omista ideoista siitä, mitä Turun esoteerisia henkilöitä ja tapahtumia kierroksella käsiteltäisiin.

Kiertokävelyllä kierrettiin yhteensä kahdeksan eri pistettä. Lähtöpisteenä toimi Donner-instituutti, jossa käsiteltiin Olly Donneria. Muita pisteitä olivat Ett Hem -museo, jossa käsiteltiin teosofi Helene Jacobssonia, Per Kahlmin puutarha, jossa päästiin kuulemaan ystävän muistelua Reima Saarisesta, Tuomiokirkko jossa käsiteltiin alueelta löytyneitä merkkejä magiasta, Turun Hovioikeuden luona jossa sijaitsi ennen Turun Akatemia ja jossa tutustuttiin Akatemiaa järkyttäneisiin magiaoikeudenkäynteihin. Samassa sijainnissa tutustuttiin myös Tapio Kotkavuoren merkittävään kansainväliseen maagiseen uraan ja tavattiin alkemisti Nordenskiöld. Lopuksi käytiin vielä Turun yliopistolla entisen Fennicumin lähistöllä, jossa päästiin todistamaan Pekka Siitoimen loitsimista ja kuulemaan hänen henkisestä polustaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kierrokselle olisi haluttu mahduttaa kymmeniä muita pisteitä ja käsiteltäviä ilmiöitä sekä henkilöitä. Toteutetut kahdeksan pistettä valikoituivat joukkoon sillä perusteella, että ne olivat merkittävimpiä sekä sijaitsivat Tuomiokirkon lähistöllä. Lyhyet kävelymatkat olivat kierroksen sujuvuuden kannalta oleellisia.

Ideat käsiteltäviin henkilöihin ja pisteisiin tulivat niin projektia koordinoineelta opettajalta kuin opiskelijoilta itseltään. Esimerkiksi Olly Donnerin käsitteleminen kierroksella oli alusta asti selvää, sillä Donner-instituutti oli mukana järjestämässä symposiumia, johon kierros järjestettiin. Tuomiokirkon seinässä näkyvät magiamerkit taas olivat opiskelijan ehdotus. Tiedonhaun aikana esimerkiksi juuri Tuomiokirkon pisteeseen löytyi paljon uutta sisältöä, jota ei etukäteen ollut ajateltu.

Kierroksesta muotoutui lopulta hyvin osallistuneiden opiskelijoiden mielenkiinnonkohteiden näköinen. Kiertokävelyn toteutuksessa oppaiden luonteet ja dramatisointeja toteuttavien opiskelijoiden esiintyminen toivat käsikirjoitukset eloon uusilla tavoilla.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Projektissa oli tilaa toteuttaa itseään sekä hioa omia tuotoksiaan yhdessä. Tärkeä kommunikoinnin taito olikin rakentavan palautteen antaminen. Yhteinen motivaatio kierroksen onnistumisesta olikin tärkeää, jotta vastaan tulevat ongelmat saatiin ratkaistua. Päätöksiä oli tehtävä esimerkiksi kiertokävelyn reitistä tai dramatisoitujen osuuksien toteutuksesta, joskus nopeallakin aikataululla.

Yhteisistä aikatauluista ja tapaamisista oli pidettävä kiinni, joten jokaisen opiskelijan vastuulla oli ottaa juuri sen verran vastuuta itselleen, mitä pystyi hoitamaan. Kävelykierroksen toteutuspäivänä todettiin yhdessä, että loppujen lopuksi kaikki onnistui juuri sopivassa aikataulussa, ja ilman suurempia ongelmia. Projekti antoi tärkeiden työelämätaitojen lisäksi korvaamattomia onnistumisen tunteita.

4d30f98e-e9d4-402f-b1d9-a216f43a99fe

Projektityöskentelytaidot tulevat hyödyttämään kiertokävelyn toteutukseen osallistuneita opiskelijoita. Huolimatta siitä, minne työllistymme, tulemme varmasti kaikki tarvitsemaan yhdessä työskentelyn mahdollistavia taitoja.

Oli hienoa päästä harjoittamaan työelämätaitoja ainutlaatuisen projektin parissa. Projekti oli niin onnistunut ja palkitseva, että yhdessä on alettu haaveilla jo yhteisestä kirjaprojektista. Alan konkareilta saatu positiivinen palaute auttoi ymmärtämään, että meistä opiskelijoista on vaikka mihin, kun vain rohkenemme heittäytyä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kiertokävelyn sisältöön voi tutustua sen kotisivuilla: https://esotericturku.wordpress.com

 

 

Kirjoitus- ja suunnitteluretriitti Tartossa

Tiina Mahlamäki, Jaana Kouri, Minna Opas

Humanistisen tiedekunnan dekaani tarjosi oppiaineille mahdollisuuden hakea ns. siemenrahaa, pientä rahaa, jonka avulla mahdollistuisi suurempi lopputulos, kuten julkaisu tai tutkimusrahoitus.

Siemenhankkeemme onnistui saamaan rahoituksen ja niin kolme uskontotieteilijää suuntasi Turun yliopistosäätiön Villa Tammekanniin, Tarttoon. Tarkoituksenamme oli yhtäältä rakentaa alku tutkimusyhteistyölle Tarton yliopiston Viron ja vertailevan folkloristiikan professori Ülo Valkin kanssa sekä toisaalta edistää suunnitteilla olevaa teemanumeroa kansainväliseen uskontotieteen julkaisuun. Näin teimmekin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ensimmäisen päivän iltana pidimme brainstorming-palaverin pohtimalla ensin, mikä tai mitkä Horizon2020-tutkimuskutsun alatoiminnoista voisivat soveltua uskontotieteelliseen tutkimukseen. Lähtökohtanamme oli kuvittelun ja kuvittelemisen käsitteet, joista tiesimme myös Ülo Valkin olevan kiinnostunut.

Oliko se sitten Villa Tammekannin henki vai mikä, mutta saimmekin aikaan alustavan ehdotuksen hankkeen suuntaviivoista. Kirjasimme ne tiedostoon ja lähdimme seuraavana aamuna tapaamaan professori Valkia. Hän oli kutsunut palaveriin myös laitoksen jatko-opiskelijoita, sekä vanhempia tutkijoita, jotka olivat meille pääosin jo tuttuja.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Aamun palaverissa esittäydyimme, kerroimme tutkimusaiheistamme ja pohdimme erilaisia tapoja, joilla olemme lähestyneet kuvittelun ja kuvittelemisen käsitteitä. Pohja ja  tahto yhteistyön jatkumiseen syntyi helposti.

Palasimme Villa Tammekanniin viimeistelemään ehdotustamme, jonka lähetimme kommentoitavaksi folkloristeille. Illalla ehdimme vielä katsoa Tarton yliopiston vuosijuhlaan liittyvän soihtukulkueen sekä pitää illallistapaamisen professori Valkin kanssa. Siinä keskustelimme paitsi tulevan hankkeen etenemisen suuntaviivoista myös yleisemmistä kysymyksistä, kuten Erasmus- ja tutkijavaihdoista.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Olimme tehokkaita aamusta iltaan asti, sillä huomasimme seuraavan kesän uskontotieteilijöiden EASR-konferenssin paneelikutsun umpeutuvan muutaman tunnin päästä. Muotoilimmekin – edelleen kuvittelun käsitteeseen tukeutuen – ehdotuksen paneeliksi kesäkuun konferenssiin Sveitsin Bernissä.

Tuntui siltä, että olimme olleet todella ahkeria ja aikaansaavia – ja meillä oli vielä kaksi päivää aikaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Jälkimmäiset matkapäivät sujuivat pääosin julkaisemiseen liittyvien tekstien hiomisessa. Järjestimme syyskuussa Belgiassa pidetyssä konferenssissa paneelin Imagination, Knowledge and Religious Traditions. Jo ennen konferenssia päätimme rakentaa siinä pidettyjen paperien pohjalta teemanumeron. Nyt oli aika ottaa yhteys ja lähettää ehdotus teemanumerosta julkaisuun.

Ehdotuksemme sisälsi kuvauksen imagination-käsitteen tutkimushistoriasta sekä erilaisista tulkintatavoista uskontotieteessä, antropologiassa ja etnografiassa. Lisäksi toimme esiin puutteita tutkimuskentällä, joihin pyrkisimme ehdottamallamme teemanumerolla vastaamaan. Tekstin piti olla hyvin huolellisesti ja sisäisesti ristiriidattomasti rakennettua.

Ehdotus koottiin myös sillä tavoin, että sen pohjalta tulisi olla hyvä kirjoittaa tulevan teemanumeron johdantoartikkeli. Matkamme neljännen päivän iltapäivällä meillä olikin valmiina hyvä ehdotus, jonka lähetimme Journal of Contemporary Religion -julkaisuun. Nyt toivomme, että ehdotuksemme hyväksytään. Loppupäivän käytimme kukin omien keskeneräisten kirja- ja lehtiartikkeleidemme hiomiseen ja viimeistelyyn.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kaiken kaikkiaan, neljän päivän retriitti osoittautui tehokkaaksi ja inspiroivaksi tavaksi tehdä työtä. Ehdimme myös nauttia talvisesta Tartosta, käydä syömässä ravintoloissa, istumassa kahviloissa ja kierrellä joulumarkkinoilla. Tuntuu siltä, että käytimme saamamme siemenrahan hyvällä ja töitämme edistävällä tavalla.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

 

Pizza mit dem Prof

Kirjoittaja: kansatieteen professori Helena Ruotsala

Kuunneltuani tiistaiaamuna – varhain – striimatun kommenttikeskustelun HKT-laitoksen uusista tuulista lähdin yliopistolle kertomaan omasta tutkimuksestani. Olen Suomen Akatemian suosiollisella rahoituksella marraskuun „liikkuvana tutkijana“ Würzburgin yliopiston eurooppalaisen etnologian oppiaineessa.

Vierailu kuuluu kahteen projektiin, Suomen Akatemian rahoittamaan Animal Agency in Human Society: Finnish perspectives 1890–2040 sekä Saksan Tutkimusrahaston (DFG) rahoittamaan Die Rückkehr der Wölfe. Kulturanthropologische Studien zum Prozess des Wolfsmanagement in der Bundesrepublik Deutschland. Tarkoituksenani on tutustua täällä tehtävään eläintutkimukseen tuon edelläolevan projektin parissa sekä valmistaa oma artikkeli saman tutkimushankkeen julkaisuun. Teoksen on tarkoitus ilmestyä englanniksi ja sen toinen toimittaja on tämän oppiaineen professori Michaela Fenske.

Miksi olen tutkijana juuri Baijerissa sijaitsevassa Würzburgin yliopistossa, sillä olisihan Saksassa ja saksaa puhuvissa maissa ollut lukemattomia etnologian oppituoleja toinen toistaan mielenkiintoisemmissa ympäristöissä kuten vaikkapa Berliinissä, Hampurissa tai Freiburgissa? Würzburg valikoitui siksi, että aiemmin Berliinissä työskennellyt ja DFG:n susien paluuta käsittelevän projektin toinen johtaja Michaela Fenske aloitti syyskauden alussa professorina täällä.

Olen jo aiemmin tehnyt yhteistyötä hänen kanssaan – Michaela oli mm. Animal Agency -projektin workshopissa Turussa keväällä 2016 – ja yhteistyö jatkuu juuri näiden kahden yllä mainitun projektin puitteissa ja hänen oppilaidensa kanssa. Michaelan mukana Würzburgiin tuli eläintutkijoita muista yliopistoista.

Osa teistä varmaan muistaa vuosi sitten meillä Turussa tutkijavierailulla olleen Elisabeth Luggauerin Grazista;  hän on nyt täällä  assistenttina.  Elisabethin mukana tänne muutti Potkoricasta löytynyt katukoira Peppo, joka on osa Elisabethin tutkimusaihetta tai oikeastaan tutkimusapulainen, sillä Elisabeth tutkii, minkälaisia yhteyksiä on Podgorican kaupungin asukkaiden ja irtokoirien välillä.

Täällä suden paluuta Pohjois-Saksaan tutkiva Irina Arnold opiskeli aiemmin Göttingenin yliopistossa. Hänellä on tarkoitus tulla muutamaksi viikoksi Turkuun ensi kevättalvella. Sitä ennen Irina tekee kenttätöitä Pohjois-Saksassa haastatellen lampureita heidän susikokemuksistaan. Sudet tekevät kovasti paluuta Saksaan; joko imaginäärisesti tai muuten.

Tiistaina 14.11. aloitettiin oppiaineessa uusi tapahtumasarja, “Pizza mit dem Prof“, jonka ensimmäinen vieras olin. Tarkoituksena oli kertoa omasta tutkimuksesta, keskustella ja vaihtaa ajatuksia laajemminkin Human-Animal -opinnoista sekä syödä pitsaa ja juoda kahvia vähän epävirallisemmissa merkeissä kuin perinteisenä vierailuluentona. Mukana olivat erityisesti oppiaineen jatko-opiskelijat, osa maisterivaihteen opiskelijoista ja lisäksi muutama lähiaineen tutkija. Lisäksi keskusteltiin lopuksi Erasmus-vaihdon solmimisen mahdollisuuksista.

Täällä on myös englanninkielistä opetusta ja englannilla pärjää myös yliopiston ulkopuolella. Oppiaine on pieni, professorin lisäksi täällä on kahdeksan tutkijaa, joilla on omat väitöskirjaprojektinsa ja rahoituksensa. Se, mikä eroaa erittäin positiivisesti Turusta, on oppiaineen oma toimistosihteeri sekä ns.  “Wissenschaftliche Hilfskraft“ eli tieteelliset apulaiset.  Nämä viisi osa-aikaista opiskelijaa avustavat erilaisissa tietellisissä tehtävissä ja toimivat tutoreina. He kopioivat, valmistelevat apuna opetusta, etsivät kirjallisuutta ja vaikkapa skannaavat kirjoja ja dokumentteja, kuten eräs heistä skannasi minulle kirjallisuutta.

Würzburg on mukavan oloinen pikkukaupunki, joka kärsi massiivisista pommituksista toisen maailmansodan loppupuolella. Kaupungissa on asukkaita hieman vajaa 130 000. Asutus levittäytyykin keskustaan ja monille kaupungin kukkuloille. Yliopisto on perustettu 1582 ja se on yhä tänäänkin kuuluisa erityisesti  lääketieteellisestä tiedekunnasta, joka on yksi sen 10 tiedekunnasta.

Yliopiston alku voidaan jäljittää jo 1400-luvulle, jolloin tämä Julius-Maximilians-Universität oli yksi kuudesta korkeampaa koulutusta antamaan perustetuista laitoksista saksankielisessä Euroopassa.  Yliopisto voi myös ylpeillä 14 Nobel-palkitulla tiedemiehellä, joista voi mainita Wilhelm Conrad Röntgenin, joka 1895 löysi röntgen-säteet juuri täällä Würzburgissa. Kaiken kaikkiaan yliopiston muutamalla kampuksella on noin 28 800 opiskelijaa ja henkilökuntaa 4 116, joista akateemisiksi työntekijöiksi lasketaan 2 371, joista puolestaan 425 on professoria. Ylopisto on muuten yksi kaupungin suurimpia työnantajia.

IMG_4366

Kuva: Hublandin kampus.

Yksi syy kaupungin ahtaudelle – liikennekaaoksen lisäksi täällä on kova asuntopula ja monet kollegoista asuvat kaupungin ulkopuolella eri kylissä – voisi luulla olevan kaupungissa joka puolella näkyvissä viinitarhoissa. Sanotaankin, että Würzburg on ainoa kaupunki Euroopassa, jossa viinitarhoja sijaitsee kaupungin keskustassa. Mutta alueen viinit ovat hyviä ja niihin minut on tutustettu jo heti ensimmäisenä päivänä.

Vaikka kansainvälistä vaihtoa ei mitatakaan euroilla tai muilla helposti laskettavilla tulosmääreillä, suosittelen vaihtoa mitä lämpimimmin. Tutkijan liikkuvuus esimerkiksi Akatemian rahoittamissa hankkeissa on hieno tapa, mutta myös esimerkiksi Erasmuksen tarjoamat mahdollisuudet kannattaa hyödyntää. Näin voi helposti verkottua tutkijoihin, tehdä tutkimusyhteistyötä, pitää seminaareja ja workshoppeja tai julkaista yhdessä tai yksin artikkeleja, joiden tuloksen (=julkaisu) voi  kääntää jufo-kielelle.

23627131_10212176508821350_1009498310_o

Kuva: Pizza mit dem Proff, seisomassa professori Michaela Fenske.

 

Pitch!

Turun yliopistossa oli viime keväänä käynnissä lukuvuoden 2016-2017 Intoa!-yrittäjyystekokilpailu, jonka pääpalkinto oli arvoltaan 30 000 euroa. Yrittäjyystekopalkinto myönnettiin kannustuksena ja tunnustuksena henkilölle tai tiimille, joka oli onnistuneesti ja oma-aloitteisesti edistänyt yrittäjämäistä asennetta ja toimintaa Turun yliopistossa. Ehdokkaaksi oli voinut ilmoittautua itse tai ehdottaa toista henkilöä tai tiimiä palkinnon saajaksi.

Rohkeutta!

Olimme hetken luovuusimpulssissa ilmoittaneet Kirsi Hännisen kanssa kilpailuun yhdessä vetämämme folkloristiikan ja uskontotieteen Kulttuurialan työelämätaidot (3op) -opintokokonaisuuden. Huhtikuun puolivälin perjantaina istuin päärakennuksen toisessa kerroksessa katsomassa, miten remonttimiehet taiteilivat tikapuitaan kapeassa käytävässä. Yritin olla hermostumatta, lähinnä siksi, että olin menossa elämäni ensimmäistä kertaa pitchaamaan raadin eteen.

Viikkoa ennen oli sähköpostiini tullut onnitteluviesti siitä, että olimme kilpailussa jatkoon päässeiden joukossa. Viestin raikkaus ja nopeus kieli toisenlaisesta kulttuurista, johon olin itse tottunut kurssimme esittelyissä. Sen mukaan jatkoon päässeillä oli mahdollisuus tulla pitchaamaan eli myymään idea intoa!-yrittäjyystekoraadille ennen voittajan päättämistä.  Viestiin oli sujautettu myös ehdotus: (Jos pitchaaminen ei ole sinulle tuttua, täältä löytyy lisätietoa: http://nystartup.fi/ohjelman-askeleet/pitch-ja-presentaatiot/).

Minähän ilmoittauduin. Kirsi ei ollut samassa kaupungissa, ja muille kurssin aikaisemmille pitäjille ei aika sopinut. Sain paluupostissa ilmoituksen, että ”tarkka kellonaika sinulle/tiimillesi on klo 16:20 – 16:30 (10 minuuttia). Pitch saa olla kestoltaan enintään neljä minuuttia. Muun ajan raati voi tehdä tarkentavia kysymyksiä. Aikarajat ovat ehdottomia. – – Jos käytät pitchauksessa apunasi power point -esitystä, voit toimittaa sen meille etukäteen sähköpostitse ti 18.4.2017 klo 15 mennessä. Näin esityksesi on raadilla valmiina, ja säästää arvokasta 10 minuutin aikaa, joka sinulla on käytössäsi vaikutuksen tekemiseen.”

M5
Opiskelupolku jatkuu työelämäurana

”Tsemppiä!”

Olin aiemmin tehnyt 20 minuutin power point -esityksiä. Niihin mahtui kielestä riippuen noin 16/20 diaa. Nyt tulisi kurssin myyvä idea olla nopean laskun mukaan kolmessa diassa. Ja tehdä vaikutus! Katsoin muutaman videon läpi hissipuheen pitämisestä. Oleellista olisi paikallistaa ongelma, johon tarjoamme ratkaisun.

Minun oli ensin siis löydettävä ongelma. Muotoilin sen näin: Minä ja kolleegani olemme tunnistaneet kulttuurialan opiskelijoiden työllistymisessä kaksi ongelmaa:
ONGELMA1: Työelämä muuttuu koko ajan, ne työelämätaidot, jotka me opettajat näemme nyt oleellisiksi eivät kaikki ole samoja kun opiskelijat valmistuvat – lyhyessä 3 op:n kurssissa ei välitetä sydämen sivistystä tai sisällöntuottamista – se tehdään muilla kursseilla
ONGELMA2: Työelämässä humanisteilla ei ole selkeää ammattia, johon valmistuvat.

 Sen jälkeen luin lainauksen opiskelijamme oppimispäiväkirjasta. Siitä, miten hän oli oivaltanut kurssillamme, miten tärkeätä on tehdä hyviä kysymyksiä. Koska halusin kertoa vuorovaikutuksestamme opiskelijoiden kanssa, esitin kysymyksiä itsellemme kurssin vetäjinä:
– Miten opiskelijamme löytäisivät paikkansa työelämässä?
– Mitä opetamme, jotta sen hyöty kantaa pitkälle? Millainen on kulttuurialan jatkuvasti muuttuvien työkuvien notkea ammattilainen, sisäinen yrittäjä?
Olin kilpailemassa yrittäjyyspalkinnosta
Hissipuheopetusvideoiden mukaan seuraava vaihe oli esittää ratkaisut ongelmiin. Meille ratkaisu oli se, miten opetamme:
– Miten ohjaamme opiskelijaa tulemaan omaksi oppaakseen työelämässä? eli
– Miten ohjaamme opiskelijat mallintamaan työelämässä vaadittua sisäistä yrittäjyyttä?
– Miten saatamme yhteen työelämän kokemustiedon (töissä oppii olemaan töissä) ja opiskelijat?
Nämä opetuksen menetelmälliset kysymykset olivat kurssin yli kymmenvuotisella vuosi-vuodelta-suunnittelulla rakentuneet seuraaviksi työtavoiksi:

  1. a) yhteistyö asiantuntijoiden kanssa – jo työelämässä olevat oppiaineiden opiskelijat, alumnit ja muut kokemuksen välittäjät kertovat siitä, miten he löysivät opiskelupolulta työelämään; missä he onnistuivat, miten verkostoituivat, miten työura näyttää ”suunnitelluilta sattumilta” eli miten luomme sattumille hyvät olosuhteet? Miten tartumme tilaisuuteen?
  2. b) yhteistyö Rekryn eli Turun yliopiston työelämäpalveluiden kanssa:
    – ensimmäiset kerrat jossa Rekrystä kysytään, miksi opiskelija on tullut opiskelemaan juuri näitä oppiaineita, ohjausta kysymään itseltä omia arvoja, omia mielenkiinnon kohteita, tavoitteita, ja mitä niiden eteen voi tehdä, tai voisiko esimerkiksi yhdistää harrastuksen ja opiskelun?
    – opastusta tekemään työhakemus ja cv-klinikka: cv:n muokkaus kädestä pitäen tiettyä työpaikkaa varten: niin että siitä selviää vilkaisulla tärkeimmät asiat
  3. c)  työelämään on lähdettävä, otettava askel kerrallaan, samoin ulos kampukselta kulttuurialan ammattilaisten luokse, jotka kertovat työstään ja urapolustaan

 

”Mitä tämä maailma tarvitsee, jota itse pystyn antamaan?”

Lopuksi luin otteita opiskelijapalautteista siitä, miten opiskelijat tunnistavat omat työelämävalmiutensa:

– ”minulla on kyky nähdä työtä siellä missä sitä ei vielä ole!”
– ”olen paljon muuta kuin vain se mitä opiskelen: olen verkostoni, harrastukseni, kokemukseni”
– ”pystyn hallitsemaan useaa asiaa samanaikaisesti”
– ”olen vahva sopeutumaan”
– ”osaan ottaa huomioon kaikkien osapuolten näkökannat ja muodostaa niistä yhteisen linjan”
– ”opin harrastuksessani aikatauluttamista ja koordinaatiota”
– ”tarvitsen hiljaisia hetkiä keräämään energiaa”
– ”haluan tehdä myönteisen muutoksen ympäristössäni”
Näytin esimerkkinä viime syksyn ohjelman. Pohdin myös, mitä voisimme parantaa kurssillamme. Olemme hyviä sisällöntuottajia, mutta PR:ää, PP:tä, esittämistä, esiintymistä ja kotisivujamme voisimme parantaa ammattiavun avulla, esimerkiksi seuraavilla yhteistyötavoilla:
– käyttää monipuolisemmin asiantuntijoita, jos olisi varaa
– työpajatyöskentelyä, kotisivujen tekemisessä – esiintymistaitojen koulutuksessa
– kehittää työelämäpäivien sisältöä niin, että niissä olisi esimerkiksi tulevaisuustyöpajoja ideariiheineen omista yrityksistä, yrityshautomojen suuntaan.

Mitä jos?

Oli myös esitettävä, mihin käyttäisimme palkintorahat. Palkinto mahdollistaisi käyttää yritysalan asiantuntijoita kurssilla, kouluttaa opettajia ja mahdollisesti opiskelijatuutoreita, joiden saamasta koulutuksesta olisi hyötyä useammalle kuin yhdelle vuodelle. Kirsin kanssa olimme suunnitelleet paljon muutakin, jolla en neljäminuttisessa testannut raadin huumorintajua.

Kurssin (jo monesti) läpikäyneenä sanoisin, että vaikka emme voittaneet, opin tätä tehdessäni ainakin pitämään hissipuheen ja uskomaan omaan yrittäjyyteeni.

– Jaana Kouri –

Ensimmäinen kirjoitus: Kissa nostaa häntäänsä

Tarve tälle sivustolle synty, kun keskustelimme kaikista niistä hyvistä ja toimivista käytännöistä, joita oppiaineissa on kehitetty ja toteutetaan.

Oppiaineryhmän henkilökunnan ja tutkijoiden pitkäaikaisen ja innovatiivisen työn tuloksena on syntynyt erinomaista yhteistyötä niin paikallisten, kansallisten kuin kansainvälisten toimijoiden kanssa; on kehitetty toimivia kursseja ja hyviä käytäntöjä opetuksessa, ohjauksessa ja arvioinnissa; on suunniteltu ja toteutettu hienoja tutkimushankkeita ja toimittu monella tavalla yhteiskunnassa välittäen osaamista ja tietoa.

Näitä hienoja ja vaikuttavia asioita, tapoja, toimintamalleja ja ideoita haluamme tässä sanoittaa ja tehdä näkyväksi niin itsellemme kuin toisille.

IMG_1440