Esoteerinen kiertokävely opiskelijaprojektina

Kirjoittaja: Mila Santala, folkloristiikan sekä arkistoalan ja asiakirjahallinnan opiskelija

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Esoteriasta kiinnostuneille Turun yliopiston opiskelijoille tarjoutui ainutlaatuinen kokemus päästä harjoittamaan tärkeitä työelämätaitoja osana Approaching Esotericism and Mysticism -symposiumia järjestettävässä dramatisoidussa Esoteerisessa kävelykierroksessa.

Kierros toteutettiin vapaaehtoisten opiskelijoiden toimesta projektityönä, jota ohjasi uskontotieteen yliopistonlehtori Tiina Mahlamäki, sekä uskontotieteen maisterivaiheen opiskelija Jouni Välimäki. Projektiin osallistui opiskelijoita monilta eri aloilta, esimerkiksi folkloristiikasta, uskontotieteestä sekä suomen kielestä. Opiskelijat olivat opinnoissaan hyvin eri vaiheissa, osa opintojen alkuvaiheilla ja osa taas kirjoittamassa graduaan.

Projekti tarjosi tärkeitä työelämätaitoja, sillä se vaati opiskelijoilta oma-aloitteisuutta, sitoutumista ja aikatauluttamista. Kävelykierros tehtiin ideoinnista valmiiseen toteutukseen vapaa-ajalla, muiden opintojen ohessa. Projektiin sitoutuminen ja motivaatio olivat tärkeitä, sillä kävelykierrosta suunniteltiin hieman yli puoli lukuvuotta.

Toteutus sisälsi monia eri vaiheita tiedonhausta opastusten käsikirjoituksiin, kierrosten harjoitteluun ja lopulta itse symposiumissa järjestettävään kolmeen eri kieliseen kierrokseen. Opiskelijat pääsivät täten harjoittamaan myös kielitaitoaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kävelykierrosta toteutettaessa kaikki pääsivät hyödyntämään omia vahvuuksiaan ja mielenkiinnonkohteitaan. Jokainen otti vastuuta jostain kierroksen toteutuksen osa-alueesta. Osa keskittyi tiedonhakuun ja kierroksen käsikirjoituksen kirjoittamiseen, kun taas toisilla oli kokemusta opastuksesta,  esiintymisestä tai graafisesta suunnittelusta.

Projekti auttoi hahmottamaan omia vahvuusalueita, mutta myös löytämään uusia. Yhdestä kuoriutuikin luonnonlahjakkuus näyttelyssä, kun taas toinen toteutti nettisivut ilman aiempaa kokemusta. Rohkaisevassa ilmapiirissä omalta mukavuusalueelta poistuminen on usein hedelmällistä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Projektityöskentelyssä yksi tärkeimmistä taidoista on taito kommunikoida. Kävelykierroksen suunnittelijoita yhdisti kiinnostus esoteriaan, mutta projektiin mahtui monenlaisia näkökulmia ja tapoja tehdä. Kävelykierroksen suunnittelu oli monitieteistä, ja kaikilla oli jo pelkästään opintojen kautta erilaista osaamista. Projektissa on osattava työskennellä yhdessä toisten kanssa, ja olla vastaanottavainen muiden ideoille. Tätä taitoa harjoitellaan erilaisissa seminaareissa, mutta vapaaehtoisessa projektissa on todellakin opiskelijoista kiinni, miten ja kuinka aikataulussa työskentely sujuu.

IMG_1408

Projekti lähti liikkeelle opiskelijoiden omista ideoista siitä, mitä Turun esoteerisia henkilöitä ja tapahtumia kierroksella käsiteltäisiin.

Kiertokävelyllä kierrettiin yhteensä kahdeksan eri pistettä. Lähtöpisteenä toimi Donner-instituutti, jossa käsiteltiin Olly Donneria. Muita pisteitä olivat Ett Hem -museo, jossa käsiteltiin teosofi Helene Jacobssonia, Per Kahlmin puutarha, jossa päästiin kuulemaan ystävän muistelua Reima Saarisesta, Tuomiokirkko jossa käsiteltiin alueelta löytyneitä merkkejä magiasta, Turun Hovioikeuden luona jossa sijaitsi ennen Turun Akatemia ja jossa tutustuttiin Akatemiaa järkyttäneisiin magiaoikeudenkäynteihin. Samassa sijainnissa tutustuttiin myös Tapio Kotkavuoren merkittävään kansainväliseen maagiseen uraan ja tavattiin alkemisti Nordenskiöld. Lopuksi käytiin vielä Turun yliopistolla entisen Fennicumin lähistöllä, jossa päästiin todistamaan Pekka Siitoimen loitsimista ja kuulemaan hänen henkisestä polustaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kierrokselle olisi haluttu mahduttaa kymmeniä muita pisteitä ja käsiteltäviä ilmiöitä sekä henkilöitä. Toteutetut kahdeksan pistettä valikoituivat joukkoon sillä perusteella, että ne olivat merkittävimpiä sekä sijaitsivat Tuomiokirkon lähistöllä. Lyhyet kävelymatkat olivat kierroksen sujuvuuden kannalta oleellisia.

Ideat käsiteltäviin henkilöihin ja pisteisiin tulivat niin projektia koordinoineelta opettajalta kuin opiskelijoilta itseltään. Esimerkiksi Olly Donnerin käsitteleminen kierroksella oli alusta asti selvää, sillä Donner-instituutti oli mukana järjestämässä symposiumia, johon kierros järjestettiin. Tuomiokirkon seinässä näkyvät magiamerkit taas olivat opiskelijan ehdotus. Tiedonhaun aikana esimerkiksi juuri Tuomiokirkon pisteeseen löytyi paljon uutta sisältöä, jota ei etukäteen ollut ajateltu.

Kierroksesta muotoutui lopulta hyvin osallistuneiden opiskelijoiden mielenkiinnonkohteiden näköinen. Kiertokävelyn toteutuksessa oppaiden luonteet ja dramatisointeja toteuttavien opiskelijoiden esiintyminen toivat käsikirjoitukset eloon uusilla tavoilla.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Projektissa oli tilaa toteuttaa itseään sekä hioa omia tuotoksiaan yhdessä. Tärkeä kommunikoinnin taito olikin rakentavan palautteen antaminen. Yhteinen motivaatio kierroksen onnistumisesta olikin tärkeää, jotta vastaan tulevat ongelmat saatiin ratkaistua. Päätöksiä oli tehtävä esimerkiksi kiertokävelyn reitistä tai dramatisoitujen osuuksien toteutuksesta, joskus nopeallakin aikataululla.

Yhteisistä aikatauluista ja tapaamisista oli pidettävä kiinni, joten jokaisen opiskelijan vastuulla oli ottaa juuri sen verran vastuuta itselleen, mitä pystyi hoitamaan. Kävelykierroksen toteutuspäivänä todettiin yhdessä, että loppujen lopuksi kaikki onnistui juuri sopivassa aikataulussa, ja ilman suurempia ongelmia. Projekti antoi tärkeiden työelämätaitojen lisäksi korvaamattomia onnistumisen tunteita.

4d30f98e-e9d4-402f-b1d9-a216f43a99fe

Projektityöskentelytaidot tulevat hyödyttämään kiertokävelyn toteutukseen osallistuneita opiskelijoita. Huolimatta siitä, minne työllistymme, tulemme varmasti kaikki tarvitsemaan yhdessä työskentelyn mahdollistavia taitoja.

Oli hienoa päästä harjoittamaan työelämätaitoja ainutlaatuisen projektin parissa. Projekti oli niin onnistunut ja palkitseva, että yhdessä on alettu haaveilla jo yhteisestä kirjaprojektista. Alan konkareilta saatu positiivinen palaute auttoi ymmärtämään, että meistä opiskelijoista on vaikka mihin, kun vain rohkenemme heittäytyä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kiertokävelyn sisältöön voi tutustua sen kotisivuilla: https://esotericturku.wordpress.com

 

 

Kansatieteen Työseminaarissa tutkittiin matkailun ilmiöitä

Fokaus-oppiaineet eli folkloristiikka, kansatiede ja uskontotiede tarjoavat ensimmäisen vuoden opiskelijoilleen mielenkiintoisen ja käytännönläheisen opintojakson, joka on nimetty ehkä pahaenteiseltäkin kuulostavasti Työseminaariksi. Työseminaarissa opiskelijat suunnittelevat ja toteuttavat itse pienimuotoisen tutkimushankkeen. Opintojaksolla harjoitellaan siis kenttätöitä: esimerkiksi haastattelurungon koostamista, haastateltavien hankkimista ja haastattelujen tekemistä sekä kenttätyöaineiston ja sitä tukevan kirjallisuuden muokkaamista ymmärrettäväksi, tieteelliseksi tekstiksi.

Kansatieteen Työseminaarissa oli syksyllä 2018 teemana matkailu. Teema ymmärrettiin laajasti ja sitä sovellettiin monenlaisiin aiheisiin. Noora Luukko ja Henna Salonen tutkivat etäsuhteiden arkea soveltaen aineistoonsa Mary Holmesin modernin intiimiyden käsitettä. He huomasivat haastateltavien elävän etäsuhteen takia kuin kahta erillistä elämää, erilaista arjen kokemusmaailmaa. Netta Kylä-Junnila ja Riina Tissari tutkivat lapsiperheiden lomamatkoja. Heidän haastateltavansa korostivat lapsiperheiden matkustamisessa suunnittelun tärkeyttä ja lapsilähtöisyyttä. Janina Kärri, Jonna Parkkila ja Sara Seppälä tutkivat kokemuksia pidempiaikaisesta oleskelusta toisessa kulttuurissa. He huomasivat haastateltavien kertovan kulttuurishokkiin viittaavia tuntemuksia paitsi muuttaessaan ulkomaille, myös palatessaan takaisin Suomeen. Haastateltavat kokivat, että pidempiaikainen asuminen ulkomailla oli jollain tapaa muuttanut heidän tapaansa nähdä maailmaa.

Miska Karhu ja Veera Aliska valitsivat tutkimuskohteekseen K-pop-fanit vertaillen fanimatkailua pyhiinvaellukseen Victor ja Edith Turnerin teorian pohjalta. He löysivät haastateltavien kokemuksista arjen irtautumisen ja yhteisöllisyyden ajatuksia, jotka vertautuvat Turnerien ajatukseen pyhiinvaelluksesta. Katriin Kulevits ja Reea Viitasalo tutkivat turismin kielteisiä vaikutuksia Filippiineillä yksittäisen kuluttajan näkökulmasta. He kiinnittyivät tutkielmassaan keskusteluun turismin haitoista pohtien matkanjärjestäjien ja yksittäisten kuluttajien vastuuta matkailussa. Vastuullisuuden tematiikkaan liittyi myös Janniina Linnarinteen ja Jani Mikkolan tutkielma Airbnb-palvelun käyttäjien kokemuksista. Heidän haastateltavansa pohtivat palvelun sekä kielteisiä että positiivisia vaikutuksia naapurustossa ja lähiympäristössä. Tiia Manninen ja Tomina Lindholm käsittelivät työssään teknologian vaikutuksia Turun keskiaikaisten markkinoiden kävijäkokemukseen. Esille nousi erityisesti kävijöiden arvostama autenttisen tunnelman kokemus ja ristiriitainen suhde teknologian tarjoamiin mahdollisuuksiin.

Tutkielmat käsittelivät siis hyvinkin monenlaisia aihepiirejä. Yhteistä niille oli kuitenkin menetelmällinen samankaltaisuus. Kaikki lähtivät rohkeasti tekemään haastatteluja, monet ensimmäistä kertaa ikinä. Opiskelijalle kokemus Työseminaarista saattaakin joskus tuntua ”sukellukselta syvään päähän”, joten on koettu hyväksi tehdä tutkielmat yhdessä, joko parityöskentelynä tai kolmen hengen ryhmissä. Oli jälleen hienoa huomata, miten aloittelevilla kulttuurintutkijoilla on tekemisen iloa ja luontevan aito tapa kohdata tutkittavamme, ihminen erilaisissa ympäristöissään.

Maija Mäki

Artikkelikuva: Maalaus on junaradan alikulkutunnelista Ruukista. Se on tehty Kohtaamisia alikulkutunnelissa -hankkeessa. Kuva: Riitta Kärki.

Töissä taivaan porteilla – harjoittelussa Tuorlan observatoriolla

Tämän tekstin on kirjoittanut Historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitoksen harjoittelijana työskentelevä kansatieteen maisterivaiheen opiskelija Jaana Saarikoski. Jaana työskentelee Tuorlassa lokakuun loppuun asti.

Olen työharjoittelussa muistitietohankkeessa Tuorlan observatoriolla. Tallennan tähtitieteen esineistöä ja turkulaista tähtitieteen historiaa. Observatorion entisissä tiloissa toimii nyt yliopiston Tiedekeskus Tuorla, jonka kautta Turun yliopiston  oppiaineet voivat tarjota ilmiöpohjaista oppimista eri ikäryhmille.

Aloitin työharjoitteluni Tuorlan observatoriolla ja tiedekeskuksella toukokuussa.  Tiedekeskus on koko Turun yliopiston yhteinen hanke ja se on osa yliopiston tiedematkailuohjelmaa. Tiedekeskuksen toiminta on käynnistynyt viime kevään aikana Tuorlan observatorion tiloissa, joista tähtitieteen tutkijat siirtyivät Quantumiin, yliopistonmäelle. Tiedekeskuksen toiminta on ollut toistaiseksi luonnontiedepainotteista, mutta tavoitteena on saada kaikki Turun yliopiston tiedekunnat mukaan kehittämään ilmiöpohjaista toimintaa, koulutusta ja tapahtumia.

Tuorlan observatorion perustaja oli Yrjö Väisälä, maineikas fysiikan ja tähtitieteen professori, joka mm. kehitti maailman tarkimpia pituuden mittausmenetelmiä ja -laitteita 1900-luvun alkupuoliskolla. Hänen tutkimuksiinsa liittyvää esineistöä on observatoriolla edelleen runsaasti. Niinpä laitoksen muuton yhteydessä observatoriolla käynnistettiin esineistön luettelointi ja muistitietohanke. Tuorlan tutkijayhteisö on ollut tiivis ja elänyt tavallaan omassa maailmassaan Tuorlassa, joten muutto on vaikuttanut yhteisöön voimakkaasti. Muistitiedon keräämisen tarkoituksena on varmistaa, etteivät historia ja juuret unohdu.

jaana
Jaana tutustumassa Tuorlan esineistöön. Jokaisen esineen käyttötarkoitus on selvitetty ja esineiden herättämät muistot ja tarinat tallennettu esineluetteloon.

Esinekaaoksesta kirjasuohon: kellukkeina  nauhuri, läppäri ja kysymisen taito

Suurin osa työstäni on ollut esineluettelointia. Olen kolunnut observatorion rakennukset läpikotaisin, kerännyt vanhaa tai muuten keskeistä tai mielenkiintoista esineistöä ja valokuvannut ne. Esineiden kontekstitietoja olen kerännyt haastattelemalla observatorion pitkäaikaisimpia työntekijöitä. Tiedoista ja kuvista olen koonnut luettelon, joka nyt keskeneräisenäkin on jo sata sivuinen. Lisäksi olen tehnyt esineistä pienen näytteilleasettelun kokoushuoneeseen, jonka sisustin viihtyisäksi vanhoilla huonekaluilla.

Samalla olen dokumentoinut myös alueen rakennukset valokuvin sekä haastatellut niiden käyttötarkoituksista. Olen myöskin käynyt haastateltavien kanssa  läpi kymmeniä hyllymetrejä observatorion kirjastosta valikoitua kirjallisuutta, josta osa jää tiedekeskuksen käyttöön.

Melkoista tähtitiedettä?

Esineiden selvitystyön lisäksi olen kerännyt haastatteluilla muistoja ja ajatuksia Tuorlan observatoriosta, sen muutoksesta sekä tutkijoiden uran etenemisistä. Haastattelumateriaali tallennetaan Historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen arkistoon tutkimuskäyttöön. Lisäksi yliopiston keskusarkistossa on oma Tuorlan ja Väisälän kokoelma, josta löytyy vanhempaa aineistoa.

Muistitietohankkeen ohella olen päässyt mukaan suunnittelemaan Tiedekeskuksen toimintaa: Halloween-tapahtumaa, avointen ovien iltaa, omaa Tuorlan aarteet -muisteluiltaa ja -näyttelyä, sekä tiedetaidetoimintaa ja ulkoalueelle suunnitteilla olevaa tiedon polkua. Seuraa tapahtumailmoittelua Tiedekeskuksen omilta sivuilta ja facebookista!

Kuvat: Maija Mäki ja Jaana Saarikoski.
Artikkelikuvassa ovat Tuorlan katuvalojen sammutuskytkimet.

Ajan ja paikan tunnelmia – fokaus-harjoittelu kesällä 2018

Tämän tekstin on kirjoittanut kansatieteteen maisteriopiskelija Eija Schwartz, joka toimi folkloristiikan, kansatieteen ja uskontotieteen (=fokaus) harjoittelijana kuluneena kesänä.

Ilmassa on jo aamulla lupaus kesäisestä lämmöstä – elokuun viimeisenä päivänä. Arkeologit ovat töissään torin kaivauksilla. Reittini torin poikki on muuttunut sen mukaan, kuinka torin kantta on avattu ja päällystetty osin uudestaan. Aamuisin olen usein pysähtynyt hämmästelemään esiin kaivettua mukulakivikatua ja talojen jäänteitä sen varrella. Kuinka helppo onkaan kuulla hevosten kavioiden kopsetta ja nähdä vedenhakija kävelemässä kantamuksineen kohti kaivoa.

Jo toukokuussa, kun fokaus-harjoitteluni alkoi, oli lämmintä. Toukokuussa Sirkkalassa oli myös sähköistä, säpinää. Oli päiviä, jolloin oli vaikea keskittyä mihinkään pitemmäksi aikaa. Oli yllättäen tipahtelevia aikatauluja, hyppäämisestä sinne tänne sekä sähköposteja, jotka oli saatava matkaan viipymättä. Aavistus siitä, mistä opetushenkilökunnan arkinen työ koostuu? Mikä sija silloin jää tutkimukselle? Kansatieteen oma harjoittelija Elina oli monissa toukokuun työtehtävissäni seurana, mihin olisi voinut tottua. Joissakin asioissa kaksi selvittää ongelman nopeammin kuin yksi, esimerkiksi sen, millä toiminnoilla internettiin luodaan kotisivut.

Toukokuun monipuolista tehtäväkirjoa olivat myös fokaus-valintakokeen kokoaminen tulosteeksi ja itse kokeen valvominen, lähdeviitteiden tarkistaminen suomalaissiirtolaisten käsinkirjoittamista 1900-luvun alun lehtisistä, sekä avustaminen kansainvälisessä UArctic-kokouksessa, jonka fokaus-aineet järjestivät. Folkloristiikan oppiaineen kevätjuhlien järjestelyihin osallistuin myös. Ilta Hirvensalon Aurinkolahdessa päättyi makkaranpaistoon iltanuotiolla – tällaistakin voi työ olla.

Kesäkuussa työn luonne rauhoittui. Käytävät hiljenivät oppiaineiden osalta, vaikka toisaalta täyttyivätkin abikurssilaisista. Istuin ja palelin tutkijanhuoneessa, jonka ilmastointi oli juuri korjattu ja säädetty suuremmalle joukolle kuin meitä oli paikalla. Avoimesta ikkunasta kuului alkukesän lintujen laulu, sateen ropinaa tuskin lainkaan.

Millaista täällä mahtoi olla 100 vuotta sitten, kun Sirkkalan kasarmi oli täynnä punavankeja? Kuinka moni jakoi huoneen silloin ja mitkä olivat heidän tarinansa? Minä söin eväslounaani kahvihuoneessa mukavasti Hesaria kännykältä selaillen, mutta mitä saivat vangit syödäkseen? Sanomalehtiin kääräistyjä ruuankänttyjä, joita sukulaiset heittivät salaa aidan yli? Vangit raatoivat raskaissa töissä, mutta omani olivat pääasiassa siistiä sisätyötä tietokoneella: Moodle-alustan perustamista valintakokeen läpäisseille uusille opiskelijoille sekä sukellusta uskontotieteen maailmaan, kun tarkistin Kuvittelu-työnimellä kulkeneen kirjan artikkeleiden lähdeluetteloita.

Elokuun alussa Sirkkalan käytävillä oli edelleen hiljaista – mutta tutkijanhuone oli ehtinyt lämmitä mukavaksi heinäkuisten helteiden myötä, jolloin olin lomalla. Uppouduin sekä Kuvittelu-kirjan että toisen, esoteerisuutta käsittelevän kirjan lähdeviitteisiin. Uskontotieteen ulottuvuuksissa tein vielä tiedonhakuja projektiin, jonka aiheena on uuteen uskontoon oppiminen. Vastaan tulivat kansainväliset tietokannat ja julkaisut, joiden aihepiirit veivät ajatukseni hyvinkin kauas.

Aikatasot ja paikat kulminoituivat elokuun lopun työpäiviini. Kampuksella kiersivät jo uudet kulttuurintutkimuksen opiskelijat, ja aistittavissa oli innokkuutta ja jännitystäkin alkavien opintojen edessä. Itse olin Artium-rakennuksen päädyssä olevan kellarin uumenissa inventoimassa kansatieteen ensimmäisen professorin Ilmar Talven laatikoita. Kävin läpi virolaislähtöisen Talven aineistoa jo toukokuussa yhdessä Elinan kanssa, jolloin luetteloimme eräänkin työtunnin eripainoksia, papereita ja lehtisiä. Loput laatikoista sisälsivät kansioita, joihin Talve oli kerännyt hämmästyttävän laajaa tutkimusaineistoaan aina 1940-luvun lopulta lähtien.

Kellarin holvioven metallisäppi on nyt nostettu paikoillaan. Hetken aikaa laukussani vielä olevat avaimet ovat päästäneet minut harjoitteluni aikana paikkoihin, jotka Sirkkalan kampuksella ovat opiskelijalle tavallisesti näkymättömiä. Kansatieteen kahvihuonetta ja siellä käytyjä mielenkiintoisia, hyvinkin hersyviä keskusteluja tulee ikävä – ja ehkä juuri niitä avaimia.

Kun ylitän kotimatkalla kirjastosillan, Aurajoki aaltoilee hiljakseen yläjuoksulle päin. Pinnan alla vesi virtaa kohti merta. Joen rantamilla on loppukesäisen perjantain vapaa ja riehakas tunnelma.

Negatiivista turismia Barcelonassa – Kokemuksia kandidaatin tutkielman teosta

Tämän tekstin on kirjoittanut kansatieteen maisterivaiheen opiskelija Karoliina Haapalehto.

Tein kandidaatin tutkielmani viime keväänä Barcelonan turismista. Valitsin aiheeni keskiöksi Barcelonan, sillä ollessani siellä vaihdossa syksyn 2016, koin turismin vaikutukset henkilökohtaisesti. Turismin tutkiminen taas on kiinnostanut minua pitkään ja varsinkin MAVY-opinnot eli matkailualan verkostoyliopiston sivuaineopinnot saivat minut kiinnostumaan turismin vaikutuksista. Toisaalta matkailu aiheena sopii hyvin myös kansatieteeseen, joten loppupeleissä kandidaatintutkielman aiheen valinta tapahtui helposti.

Barcelona on minulle tärkeä paikka, mutta se on myös yksi Euroopan suosituimmista kaupunkikohteista. Sen suosio on lähellä Pariisia ja Lontoota, vaikka pinta-alaltaan se on niitä paljon pienempi. Omin sanoin kuvailisin Barcelonaa kompaktin kokoiseksi kaupungiksi, missä voi yhdistää ranta- ja kaupunkiloman unohtamatta omaleimaista kulttuuria. Pelkästään ruokakulttuuri sekä kieli tekevät Barcelonasta ja Katalonian alueesta uniikin. Ei siis ihme, että turistit ympäri maailmaa haluavat vierailla kaupungissa.

Kandidaatintutkielmassani halusin keskittyä turismin negatiivisiin vaikutuksiin, tavoitteenani selvittää miksi turismiin suhtaudutaan kriittisesti ja mitkä asiat ovat vaikuttaneet matkailun negatiivisten ilmiöiden korostumiseen. Myös aiheen ajankohtaisuus oli kenttätöitä tehdessä suuri etu. Kaupungin sosio-ekonomisen kantokyvyn ollessa kuormitettu, oli Barcelonassa samaan aikaan tapetilla kansanäänestys Katalonian itsenäisyydestä, sekä toisaalta myös 17.08.2017 tapahtunut terrori-isku Barcelonan pääkadulla Las Ramblasilla. Aiheesta kirjoitettiin jatkuvasti uutisia ja Barcelonan tilanne tulee olemaan varmasti jatkossakin pinnalla. Barcelona ei myöskään ole ylikuormittumisen kanssa yksin, sillä Euroopassa monet muutkin kaupungit kamppailevat massaturismin kanssa. Varsinkin Venetsian kohdalla puhutaan teemapuisto-ilmiöstä, jossa kaupungin fyysinen rakenne on uhattuna ja paikalliset joutuvat muuttamaan pois turismin tieltä. Nämä samat ongelmat koettelevat myös Barcelonaa, sillä vuokrien kallistuessa ja Airbnb:n vallatessa asunnot, monilla paikallisilla ei ole enää varaa asua kantakaupungissa.

987ADEEE-F29C-4D67-8407-89F24C568F18

Tutkielmani kirjoittaminen oli kiinnostavaa ja toisaalta myös opettavaista. Kirjoitin työni suomessa, vaikka kävinkin prosessin aikana Barcelonassa aistimassa Katalonian kansanäänestyksen tunnelmia. Tutkielmani osaksi liitin myös haastattelun, jonka tein sähköpostitse katalonialaisen turismin vastaisen Arran-järjestön kanssa. Järjestöön kuuluva haastateltavani kertoi avoimesti mielipiteitään turismista paikallisen näkökulmasta, jotka mielestäni täydensi hyvin tutkielmaani. Kaiken kaikkiaan minulle jäi kandidaatin tutkielmani kirjoittamisesta inspiroitunut olo ja haluan jatkaa samaa teemaa myös gradussani. Olen lähdössä keväällä 2019 uudestaan vaihtoon, ja tällä kertaa kohteekseni valikoitui Alankomaat. Amsterdamin kärsiessä samoista massaturismin ongelmista kuin Barcelona, uskon, että gradussani jatkan turismin tutkimusta.

Kaikille aiheesta kiinnostuneille, Yle Areenasta löytyy mielenkiintoinen dokumentti turismin ongelmista Euroopassa.

Kokemuksia harjoittelusta kansatieteen oppiaineessa

Millaisia tehtäviä harjoittelija pääsee tekemään kansatieteessä? Harjoittelijamme Elina kertoo tässä jutussa kevään työkentästään.

Olen aivan opintojeni loppuvaiheessa oleva kansatieteen pääaineopiskelija Turun yliopistosta. Olin touko- kesäkuussa syventäviin opintoihin kuuluvassa harjoittelussa kansatieteen oppiaineessa. Toiveenani oli mahdollisimman laajalti päästä näkemään ja kokemaan erilaisia työtehtäviä ja projekteja, ja näin myös tapahtui. Harjoittelun alussa minut tutustutettiin laitokseen, sen työtiloihin ja henkilökuntaan. Sain tavata todella mukavia ihmisiä! Sirkkalan kasarmi on paikkana ihanteellinen toimivine työtiloineen, ja ei siitäkään haittaa ollut, että rakennus on mahdottoman kaunis niin sisältä kuin ulkoakin.

Yksi keskeisimmistä työtehtävistäni liittyi kansatieteen oppiaineen syksyllä 2019 järjestettävään kongressiin, jolla juhlistetaan mm. sitä, että tuolloin tulee kuluneeksi sata vuotta professori Ilmar Talven syntymästä. Yhdessä toisen harjoittelijan kanssa aloimme ideoida tapahtumaan liittyviä nettisivuja, jotka meidän oli tarkoitus tehdä WordPress-järjestelmällä. Itselläni ei ollut mainittavaa kokemusta nettisivujen teosta, mutta otin haasteen innolla vastaan. Oli mahtavaa päästä tekemään sivuja alusta alkaen, ja päästä esimerkiksi suunnittelemaan sivuston ulkoasua!

Ilmar Talveen liittyi myös toinen keskeinen työtehtäväni. Kansatieteen oppiaineella on hallussaan varsin laaja aineisto Ilmar Talven vuosien varrella tekemiä henkilökohtaisia muistiinpanoja, käsikirjoituksia, sekä erilaista kirjallista materiaalia monilla eri kielillä. Tätä kokonaisuutta oli tarkoitus seuloa, järjestää ja luetteloida niin, että jäljelle jäisi tiivistetty ja organisoitu kokonaisuus, joka myöhemmin sijoitetaan uuteen paikkaan. Minulla ei ollut ennalta kokemusta vastaavasta työstä, ja täytyy tunnustaa, että homman alkumetreillä tuli epäilys siitä saisiko siihen laatikkomäärään ikinä minkäänlaista järjestystä.

Onneksi epäilykseni sai hälvetä pian, ja etenimme laatikko laatikolta ja loimme selvyyttä vallitsevaan kaaokseen, jos näin voi sanoa. Tässä työtehtävässä oppi pikkuhiljaa erottamaan oleellisen epäolennaisesta, ja hallitsemaan varsin suuria kokonaisuuksia. Oli myös mielenkiintoista päästä näkemään mitkä asiat olivat olleet professori Talven sydäntä lähellä, ja projektin myötä Talve henkilönä tuli paljon tutummaksi.

Aivan harjoittelun lopussa pääsin vielä mukaan järjestämään läksiäisjuhlia eläkkeelle siirtyneelle tutkijalle. Tässä työtehtävässä tuli harjoitettua sekä organisointitaitoja että käytännön toteutusta.

Harjoittelun aikana sain myös toimia tutkimusapulaisena, kun etsin professorille hänen tutkimustyöhönsä liittyvää aineistoa. Hyvin mielenkiintoinen ja opettava työtehtävä tämäkin. Pääsin myös osallistumaan kulttuuriaineiden pääsykokeisiin, ja oli mukava nähdä luentosali niin täynnä hakijoita! Tässäkin jutussa oli hienoa huomata, kuinka iso kokonaisuus pikkuhiljaa rakentuu pala palalta.

Kansatieteen tutkijaseminaari Seurasaaressa

Helsingin ja Jyväskylän yliopiston kansatieteilijöiden yhteinen kaksipäiväinen jatkokoulutusseminaari pidettiin tänä vuonna Seurasaaressa. Tunnelmia seminaarista jakaa tohtorikoulutettava Mari Säisä. Kuvat: Maija Mäki.

Aurinko helli meitä, kun matkasimme Seurasaareen tutkijaseminaariin yhdessä Helsingin ja Jyväskylän jatko-opiskelijoiden kanssa. En ollut ennen käynyt Seurasaaressa ja saaren koko ja luonto yllättivät minut täysin.

Päivä alkoi lounaalla, jonka jälkeen siirryimme saaren toisessa päässä sijaitsevaan isännäntaloon. Siellä Tukholman Nordiska museetissa työskentelevä etnologi Maryam Adjam kertoi meille luovasta kirjoittamisesta otsikolla Ethnopoetics. Osa esimerkeistä oli erikoisia, mutta saimme paljon uusia ajatuksia, joita voimme ehkä soveltaa tutkimustekstin työstämiseen.

aila

Seurasaarisäätiön toiminnanjohtaja Aila Nieminen toivotti tutkijajoukon tervetulleeksi Seurasaaren satumaista tunnelmaa huokuvaan isännäntaloon.

Iltapäiväkahvin jälkeen menimme ulos luontoon käsittelemään pienryhmissä ennakkoon lähettämiämme tehtäviä. Kaiken muun lisäksi koitimme fokusoitua siihen, miten oma tutkijuus näkyy tekstissä.

Antoisien keskustelujen jälkeen sekoitimme ryhmiä ja lähdimme kävelylle. Kävelyn lomassa pohdimme yhdessä, millaiset tekstit inspiroivat meitä, millaisia kirjoittajia haluaisimme olla ja millaisia luovan ja tieteellisen kirjoittamisen keinoja käytämme.

Päivä päättyi illanviettoon. Mikäpä sen ihanampaa kuin istua rantakalliolla ja kuunnella laineiden liplatusta.

Toinen seminaaripäivä alkoi harjoituksella, jossa kuvittelimme eteemme kuvan, josta kirjoittaisimme postikorttitekstin. Ilma oli edelleen loistava, joten kirjoitimme ulkona. Itselläni harjoitus alkoi postikorttitekstistä, mutta liukui vähitellen runojen riimittelyksi. Tehtävän tarkoituksena oli kuitenkin avata hanat kirjoittamiselle ja siinä onnistuttiin ainakin omalta osaltani.

Lounaan jälkeen istuskelimme kalliolla tekemässä kirjoitusharjoituksia. Ensimmäisessä harjoituksessa tutkija oli mahdollisimman paljon läsnä, toisessa ei yhtään ja kolmannessa siltä väliltä. Koin erityisesti ensimmäisen harjoituksen helpoksi, kun taas kolmanteen ei syntynyt tekstiä muutamaa lausetta enempää. Toisaalta helteen lisäksi tekstin tuottoon saattoi vaikuttaa seminaariuupumus.

Kaiken kaikkiaan seminaari oli oikein antoisa. Opin paljon itsestäni kirjoittajana ja sain eväitä kirjoittamiseen.