Tapalaisia tapaamassa

Kansatieteen lehtori Timo J. Virtanen kertoo matkastaan Tapan kaupunkiin. Matka pohjustaa vuonna 2019 pidettävää Legacies of Professor Ilmar Talve -seminaaria.

Turkulaisten etnologien yhteistyö Suomen ja Viron välillä on jatkunut aktiivisena jo vuosikymmeniä. Vuonna 2019 vietetään kummassakin maassa Tapan kaupungista kotoisin olleen Turun yliopiston kansatieteen ensimmäisen professorin Ilmar Talven (1919-2007) syntymän satavuotisjuhlia.

Raiteilla ja asemalla

Rautatiepaikkakunta ja vieläpä risteysasema. Tallinnan ja Tarton väliä kulkeva Elronin pikajuna pysähtyy päivittäin Tapan pikkukaupungissa Länsi-Virumaalla. Rataverkko ulottui paikkakunnalle tosin jo 1870-luvulla. Radalla on ollut merkitystä siviililiikenteen ulkopuolellakin, sillä tammikuussa 1919 ”soomurongid” eli panssarijunat valtasivat Tapan kaupungin takaisin virolaisjoukoille ja jättivät näin sekä itsensä että paikkakunnan Viron historiaan. Rautateiden risteyspaikka säilytti myöhemminkin roolinsa ja konkreettisen asemansa sekä rakennettu ratavarikko merkittävän työllistämisvaikutuksen. Komean punatiilisen asemarakennuksen ikkunat on tosin nykyisin laudoitettu umpeen ja kiistely uudiskäytöstä jatkuu valtiosektorin kanssa. Raideparien välissä sijaitseva asemarakennus on ilmeisesti liian vaarallisella paikalla.

DSC_2243

Etnologisen tutkimuksen parissa (mm. Talve) asemanseutuyhdyskunnat, rautatieläisyys ja sen eri ammattiryhmät on nostettu esiin Suomessakin, mutta tällä kertaa kysymys on lähinnä taustatekijästä. Mainittujen 1919 tapahtumien ansiosta eräs Thalfeldtin perhe pääsi muuttamaan Inkerinmaalta takaisin Viroon. Perheenisä oli toiminut Mgan paikkakunnalla metsätöissä ja perhe asunut rautatieasemalla olleessa junavaunussa. Tammikuun 17. päivä 1919 perheeseen syntyi aseman sairaalassa poikalapsi, joka sai nimekseen Ilmar Alexander.

Turkulaisen kansatieteen edelläkävijän, Ilmar Talven, syntymästä tulee siis ensi vuonna kuluneeksi sata vuotta. Tapalla vietetyn lapsuuden ja nuoruusaikojen, Tarton opiskelujen, Suomen armeijan, Saksan leirin, Tukholman jatko-opiskelujen ja monien yksittäisten dramaattistenkin vaiheiden jälkeen hänestä tuli yliopistoomme kansatieteen professori. Jätettyään kotikaupunkinsa toisen maailmansodan tyrskyissä hänellä ei ollut erityistä halua vierailla Viron sosialistisessa neuvostotasavallassa ennen uuden itsenäisyyden alkua. Vasta 1990-luvun alussa toteutui paluu Tapalle ja Tarttoon yhdessä turkulaisen opiskelija- ja TV-ryhmän kanssa. Vaikka tieteellinen ja kaunokirjallinen työ oli monin tavoin aiemminkin yhdistänyt Viron ja Suomen kollegoita, nostivat Talven kolmiosainen autobiografia ja sen suomennettu nide keskustelun ja tietoisuuden merkkihenkilömme elämänpolusta uudelle tasolle. Viron kulttuurihistorian julkaiseminen (2004) lisäsi tätä edelleen. Syntymän satavuosijuhlat ensi vuonna vetävät jälleen huomion kyseisen tiedemiehen toimintaan niin Suomessa kuin Virossakin.

Muistelupenkki

Hieman varaslähtöjäkin on otettu, sillä Talven lapsuuden kotikaupungin kirjasto ”Tapa raamatulinnakogu” kunnioitti tapahtumalla 7.11.2018 oman kaupungin tiedemiestä. Pääkirjaston pihassa, sisäänkäynnin edessä, sijaitsevaan penkkiin kiinnitettiin Talven muistolaatta ja paljastuksen ympärille koottiin pienimuotoinen juhla. Olin jo aikaisemmin ollut teeman puitteissa yhteydessä kirjaston johtajattaren Kersti Burkin kanssa. Hän kutsuikin minut tilaisuuteen ja sain kunnian käyttää puheenvuoron yleisötilaisuudessa. Varsinaisen penkkilaatan paljastuksen suoritti Talven äidinpuoleinen nuori sukulaisnainen Kaire Otsalainen.

timo

Matka ja tapaamiset kirjastolla sekä paikallismuseossa merkitsivät myös juhlavuoden koordinoimista Viron ja Suomen puolella tapahtuvan suhteen. Olemme oppiaineessa olleet jo aikaisemmin yhteydessä Viron kansallismuseoon (ERM) ja näyttää, että Tapallakin järjestetään jälleen alkuvuodesta näyttely ja seminaari. Erittäin keskeinen ulottuvuus oli myös kaupungin kokeminen, Talven muistelmissa kirjoitetun Tapan muutoksen seuraaminen. Pystyin löytämään Talven 1920-luvun kotitalon, lapsuuden nimetyt leikki- ja urheiluympäristöt, tärkeän rautatieaseman seudun ja paljon muuta. Kiitos kirjaston ja kulttuuritoimen autojen ja kuljettajien pääsin tutustumaan myös kaupungin ympäristöön. Mainitun Thalfeldtin suvun asuinpaikkoihin, Lokutan kylään, moisioihin, myllyjen raunioihin ja Valge-joen muutokseen.  Mainitsemani sotatoimet vuonna 1919 saavat sata vuotta myöhemmin vastineensa Naton varuskunta-alueena kaupungin laitamilla. Noin kolmentuhannen britin ja tanskalaisen läsnäolo, kaupunki kaupungissa, vaikuttaa pikkukaupungin arkeen, mutta tarjoaa myös kiinnostavan tutkimuskohteen nykyajan kannalta.

The Legacies of Professor Ilmar Talve

Kaikki tämä verkostoituminen ja nopea kenttätyö luovat pohjaa ensi syksyn kansainväliselle seminaarille ”The Legacies of Professor Ilmar Talve”, jossa vastuullani on erityisesti kaupunkitemaattinen työryhmä. Seminaarin CFP on juuri julkaistu. Tällä hetkellä hieman Tapaa enemmän pimennossa oleva Talven todellinen syntymäkaupunki Mga avautuu saapuneiden ilmoittautumisten mukaan FT Natalia Taksamin avulla. Näyttäisi siltä, että Tapakin saa tavallaan edustajansa, sillä pääpuhujana toimiva Tarton yliopiston etnologian professori Art Leete on kotoisin Tapalta.

Muu maa mansikka?

Kirjoittaja on kansatieteen lehtori Timo J. Virtanen, oppiaineen kv-yhdyshenkilö ja ECTS-vastaava.

Tapahtuipa tiedekunnan ja laitoksen sisäpoliittisissa Rake-uudistuksissa mitä tahansa, säilyttää kansainvälinen toiminta ymmärtääkseni merkityksensä niin opetuksessa, tutkimuksessa kuin YVV:n kannaltakin.  Kansatiede on viime vuosina järjestänyt puolipäiväseminaareja, joiden tarkoituksena on ollut tutustuttaa Fokaus-opiskelijoita sekä virallisiin vaihtojärjestelmiin että myös muista yhteyksistä saatuihin erilaisiin kansainvälisyyskokemuksiin. Kansainvälistyminen on nopeasti muuttunut profilointiajatuksesta normaaliksi arkiseksi ja välttämättömäksi toiminnaksi. Omien opiskeluaikojen ”time-space compression” keskustelut ovat saaneet uusia ulottuvuuksia niin kehittyneiden järjestelmien kuin liikkuvuuden ja tiedonkulun helppoudenkin ansiosta. Lisäksi kv-opinnot ovat nykyisin pakollinen osa tutkintoja.

Vaikka pääotsikkoni voisi viitata niin turismintutkimukseen kuin  yliopistomaailmassa paljon puhuttuun ”aivovuotoonkin”, otettiin torstaina 9.11.2017  järjestetyssä kansatieteen aamupäiväseminaarissa lähtökohdaksi  kansainväliset opinnot ja kokemukset.  Incoming/outgoing vaihto-ohjelmien lisäksi sivuttiin lyhyesti niin kotikansainvälisyyttä, kongressien, seminaarien ja symposiumien maailmaa kuin esimerkiksi tutkimusprojektien yhteydessä tapahtuvien kansainvälisten kontaktien ja kenttätöiden merkitystä sekä erillisiä asiantuntijuusmatkoja.

Kansainvälinen Fokaus

Kansallisten tieteiden nimitys on aikaisemmin johtanut ylitulkintoihin kansallisvaltiosidonnaisuudesta.  Kansainvälinen näkökulma on aina ollut keskeinen osa kansatiedettä ja entistä enemmän eurooppalaista etnologiaa sekä yhtälailla koko Fokaus-oppiaineryhmän toimintakenttää. Intia, Inkeri, Peru, Marimaa, Balkan ja monet muut suunnat kertovat sekä tutkimuksen että siitä johdetun opetuksen luonteesta. Samalla niin hankkeet kuin henkilökohtaisetkin siteet vahvistavat ylirajaisten verkostojen syntymistä. Kansatiede vääntyy usein kansantieteeksi, mutta tässä yhteydessä paremminkin kansainväliseksi eurooppalaiseksi etnologiaksi.

Saksan Würzburgista välitetty seminaarin avauspuheenvuoro (Prof. Helena Ruotsala) liittyi mm. Suomen Akatemian rahoittaman Animal Agency-yhteisprojektin toimintaan. Allekirjoittaneen katsaus liittyi puolestaan kv-toimintamme erilaisiin taustoihin ja sektoreihin asiantuntijamatkoista (Intia), tutkimusprojekteihin (Inkeri) ja kansainvälisiin kenttäkursseihin (Unkari) sekä uudempiin kenttiin (Serbia). Osa näistäkin liittyi oppiaineryhmän yhteiseen tekemiseen. Kaikki hankkeet eivät myöskään katoa rahoituksen loppuessa, sillä useimmiten arkistointi, tutkimus ja opetus jatkavat ja joissakin tapauksissa revisited-teema tuottaa uusia aloitteita ja suunnitelmia.

Vaihtojärjestelmien sisällöt ja kohteet

Erityisesti uusia opiskelijoita varten rakennettu osuus koostui Turun yliopiston kv-keskuksen (Tarja Virta ja Elina Mannonen) erinomaisesta katsauksesta. Esitys kattoi eri ohjelmien (Erasmus, First+, Coimbra, Northt2North, ISEP,  Nordplus  ym.)  profiileja, kelpoisuusehtoja, hakuaikoja, stipendimahdollisuuksia ja paljon muuta. Erikseen otettiin esille oppiaineen omat vaihtopaikat sekä niiden luonne tieteenalaan liittyen. Opiskelijat löytävät tätä infoa varsin helposti verkostakin. Työtä helpottaa kuitenkin kääntyminen oppiaineiden kv-vastaavien puoleen.  Haku vaihto-ohjelmiin on sähköinen, mutta learning agreementin laatiminen, asumisjärjestelyt, kieliongelmat jne. helpottuvat keskustelujen avulla. Tarkemmin olivat esillä Itävallan Graz (Jussi Lehtonen), Unkarin Szeged (Hanneleena Hieta) ja Espanjan/Katalonian Barcelona (Karoliina Haapalehto) sekä opiskelija- että tutkijanäkökulmista.

Kiinalainen juttu

Euroopan rajat katosivat hetkellisesti, kun kansatieteessä  postdoc-tutkijana toimiva Dr. Chuanming Sun esitteli sekä Wuhanin kaupungissa sijaitsevan Central China Normal  University (CCNU, perustettu v. 1903) kotiyliopistonsa mahdollisuuksia että kulttuuriperinnön digitaaliseen suojeluun ja tutkimukseen keskittyvää erillistä tutkimuslaitosta (NRCCI).  Viimemainitussa työskentelee reilut 20 opetus- ja tutkimushenkilöä. Jotakin koko yliopistosta kertoo sen 70 undergraduate-pääainetta,  melkein 100 PhD-ohjelmaa ja 190 maisteriohjelmaa. Vaikka Turun yliopisto on panostanut Kiina-suhteessaan erityisesti Shanghaihin, oppiaine on muutaman viime vuoden aikana ollut tekemisissä perustutkinto-opiskelijavaihdossa Guangzhoun yliopiston ja jatko-opiskelijavaihdossa mainitun Wuhanin yliopiston kanssa. Wuhan-delegaation vieraillessa oppiaineessa omat vaihto-opiskelijamme ilahduttivat vieraita keskustelemalla kiinaksi!

Uutta ja tulevaisuutta

Moni muukin paikka ja sopimus olisi ansainnut kommentteja niin kansatieteestä kuin oppiaineryhmästäkin.  Yhteistyö Puolan (Varsova, Krakowa) kanssa on piristynyt parissa vuodessa ja Irlannin University College Cork jatkaa suosituimpien joukossa. Ukraina nostaa vaikeassakin tilanteessa päätään. Uusimmista virallisista vaihdoista löytyy yliopistoprofiilimme meri-teemaan mukavasti istuva Brest, jonne onkin jo lähdössä tutkijakoulutettavamme Kirsi Sonck-Rautio.  Jatkossa voisimme ehkä yhdistää paremmin koko oppiaineryhmän ajatuksia ja pohtia vaihdon merkitystä niin tulevien kuin lähtevienkin kannalta. Opettaja- ja henkilökuntavaihtoon lähtevien on myös hyvä huomata, että kiinnostavia sisältöjä löytyy muualtakin kuin täysin omaa opinalaa vastaavista yksiköistä.  Tästä näkökulmasta lisää ensi vuoden puolella Serbian Novi Sadista, Teknillisen tiedekunnan Urban Planning and Architecture yksiköstä. Yksikön johtaja, Arkkitehti Dr. Darko Reba on vastaavasti 2017 aikana tulossa Turkuun.