Pitch!

Turun yliopistossa oli viime keväänä käynnissä lukuvuoden 2016-2017 Intoa!-yrittäjyystekokilpailu, jonka pääpalkinto oli arvoltaan 30 000 euroa. Yrittäjyystekopalkinto myönnettiin kannustuksena ja tunnustuksena henkilölle tai tiimille, joka oli onnistuneesti ja oma-aloitteisesti edistänyt yrittäjämäistä asennetta ja toimintaa Turun yliopistossa. Ehdokkaaksi oli voinut ilmoittautua itse tai ehdottaa toista henkilöä tai tiimiä palkinnon saajaksi.

Rohkeutta!

Olimme hetken luovuusimpulssissa ilmoittaneet Kirsi Hännisen kanssa kilpailuun yhdessä vetämämme folkloristiikan ja uskontotieteen Kulttuurialan työelämätaidot (3op) -opintokokonaisuuden. Huhtikuun puolivälin perjantaina istuin päärakennuksen toisessa kerroksessa katsomassa, miten remonttimiehet taiteilivat tikapuitaan kapeassa käytävässä. Yritin olla hermostumatta, lähinnä siksi, että olin menossa elämäni ensimmäistä kertaa pitchaamaan raadin eteen.

Viikkoa ennen oli sähköpostiini tullut onnitteluviesti siitä, että olimme kilpailussa jatkoon päässeiden joukossa. Viestin raikkaus ja nopeus kieli toisenlaisesta kulttuurista, johon olin itse tottunut kurssimme esittelyissä. Sen mukaan jatkoon päässeillä oli mahdollisuus tulla pitchaamaan eli myymään idea intoa!-yrittäjyystekoraadille ennen voittajan päättämistä.  Viestiin oli sujautettu myös ehdotus: (Jos pitchaaminen ei ole sinulle tuttua, täältä löytyy lisätietoa: http://nystartup.fi/ohjelman-askeleet/pitch-ja-presentaatiot/).

Minähän ilmoittauduin. Kirsi ei ollut samassa kaupungissa, ja muille kurssin aikaisemmille pitäjille ei aika sopinut. Sain paluupostissa ilmoituksen, että ”tarkka kellonaika sinulle/tiimillesi on klo 16:20 – 16:30 (10 minuuttia). Pitch saa olla kestoltaan enintään neljä minuuttia. Muun ajan raati voi tehdä tarkentavia kysymyksiä. Aikarajat ovat ehdottomia. – – Jos käytät pitchauksessa apunasi power point -esitystä, voit toimittaa sen meille etukäteen sähköpostitse ti 18.4.2017 klo 15 mennessä. Näin esityksesi on raadilla valmiina, ja säästää arvokasta 10 minuutin aikaa, joka sinulla on käytössäsi vaikutuksen tekemiseen.”

M5
Opiskelupolku jatkuu työelämäurana

”Tsemppiä!”

Olin aiemmin tehnyt 20 minuutin power point -esityksiä. Niihin mahtui kielestä riippuen noin 16/20 diaa. Nyt tulisi kurssin myyvä idea olla nopean laskun mukaan kolmessa diassa. Ja tehdä vaikutus! Katsoin muutaman videon läpi hissipuheen pitämisestä. Oleellista olisi paikallistaa ongelma, johon tarjoamme ratkaisun.

Minun oli ensin siis löydettävä ongelma. Muotoilin sen näin: Minä ja kolleegani olemme tunnistaneet kulttuurialan opiskelijoiden työllistymisessä kaksi ongelmaa:
ONGELMA1: Työelämä muuttuu koko ajan, ne työelämätaidot, jotka me opettajat näemme nyt oleellisiksi eivät kaikki ole samoja kun opiskelijat valmistuvat – lyhyessä 3 op:n kurssissa ei välitetä sydämen sivistystä tai sisällöntuottamista – se tehdään muilla kursseilla
ONGELMA2: Työelämässä humanisteilla ei ole selkeää ammattia, johon valmistuvat.

 Sen jälkeen luin lainauksen opiskelijamme oppimispäiväkirjasta. Siitä, miten hän oli oivaltanut kurssillamme, miten tärkeätä on tehdä hyviä kysymyksiä. Koska halusin kertoa vuorovaikutuksestamme opiskelijoiden kanssa, esitin kysymyksiä itsellemme kurssin vetäjinä:
– Miten opiskelijamme löytäisivät paikkansa työelämässä?
– Mitä opetamme, jotta sen hyöty kantaa pitkälle? Millainen on kulttuurialan jatkuvasti muuttuvien työkuvien notkea ammattilainen, sisäinen yrittäjä?
Olin kilpailemassa yrittäjyyspalkinnosta
Hissipuheopetusvideoiden mukaan seuraava vaihe oli esittää ratkaisut ongelmiin. Meille ratkaisu oli se, miten opetamme:
– Miten ohjaamme opiskelijaa tulemaan omaksi oppaakseen työelämässä? eli
– Miten ohjaamme opiskelijat mallintamaan työelämässä vaadittua sisäistä yrittäjyyttä?
– Miten saatamme yhteen työelämän kokemustiedon (töissä oppii olemaan töissä) ja opiskelijat?
Nämä opetuksen menetelmälliset kysymykset olivat kurssin yli kymmenvuotisella vuosi-vuodelta-suunnittelulla rakentuneet seuraaviksi työtavoiksi:

  1. a) yhteistyö asiantuntijoiden kanssa – jo työelämässä olevat oppiaineiden opiskelijat, alumnit ja muut kokemuksen välittäjät kertovat siitä, miten he löysivät opiskelupolulta työelämään; missä he onnistuivat, miten verkostoituivat, miten työura näyttää ”suunnitelluilta sattumilta” eli miten luomme sattumille hyvät olosuhteet? Miten tartumme tilaisuuteen?
  2. b) yhteistyö Rekryn eli Turun yliopiston työelämäpalveluiden kanssa:
    – ensimmäiset kerrat jossa Rekrystä kysytään, miksi opiskelija on tullut opiskelemaan juuri näitä oppiaineita, ohjausta kysymään itseltä omia arvoja, omia mielenkiinnon kohteita, tavoitteita, ja mitä niiden eteen voi tehdä, tai voisiko esimerkiksi yhdistää harrastuksen ja opiskelun?
    – opastusta tekemään työhakemus ja cv-klinikka: cv:n muokkaus kädestä pitäen tiettyä työpaikkaa varten: niin että siitä selviää vilkaisulla tärkeimmät asiat
  3. c)  työelämään on lähdettävä, otettava askel kerrallaan, samoin ulos kampukselta kulttuurialan ammattilaisten luokse, jotka kertovat työstään ja urapolustaan

 

”Mitä tämä maailma tarvitsee, jota itse pystyn antamaan?”

Lopuksi luin otteita opiskelijapalautteista siitä, miten opiskelijat tunnistavat omat työelämävalmiutensa:

– ”minulla on kyky nähdä työtä siellä missä sitä ei vielä ole!”
– ”olen paljon muuta kuin vain se mitä opiskelen: olen verkostoni, harrastukseni, kokemukseni”
– ”pystyn hallitsemaan useaa asiaa samanaikaisesti”
– ”olen vahva sopeutumaan”
– ”osaan ottaa huomioon kaikkien osapuolten näkökannat ja muodostaa niistä yhteisen linjan”
– ”opin harrastuksessani aikatauluttamista ja koordinaatiota”
– ”tarvitsen hiljaisia hetkiä keräämään energiaa”
– ”haluan tehdä myönteisen muutoksen ympäristössäni”
Näytin esimerkkinä viime syksyn ohjelman. Pohdin myös, mitä voisimme parantaa kurssillamme. Olemme hyviä sisällöntuottajia, mutta PR:ää, PP:tä, esittämistä, esiintymistä ja kotisivujamme voisimme parantaa ammattiavun avulla, esimerkiksi seuraavilla yhteistyötavoilla:
– käyttää monipuolisemmin asiantuntijoita, jos olisi varaa
– työpajatyöskentelyä, kotisivujen tekemisessä – esiintymistaitojen koulutuksessa
– kehittää työelämäpäivien sisältöä niin, että niissä olisi esimerkiksi tulevaisuustyöpajoja ideariiheineen omista yrityksistä, yrityshautomojen suuntaan.

Mitä jos?

Oli myös esitettävä, mihin käyttäisimme palkintorahat. Palkinto mahdollistaisi käyttää yritysalan asiantuntijoita kurssilla, kouluttaa opettajia ja mahdollisesti opiskelijatuutoreita, joiden saamasta koulutuksesta olisi hyötyä useammalle kuin yhdelle vuodelle. Kirsin kanssa olimme suunnitelleet paljon muutakin, jolla en neljäminuttisessa testannut raadin huumorintajua.

Kurssin (jo monesti) läpikäyneenä sanoisin, että vaikka emme voittaneet, opin tätä tehdessäni ainakin pitämään hissipuheen ja uskomaan omaan yrittäjyyteeni.

– Jaana Kouri –