Kansatieteilijä koulukäynnillä

Kirjoittaja Johanna Pohtinen on kansatieteen tohtorikoulutettava.

Arjen teknologiat – 100 vuotta mennyttä ja tulevaa -hanke on osa Suomi 100 -juhlavuoden ohjelmaa. Hankkeen puitteissa on luotu nettisivu, jossa nähdään läpileikkaus siitä, mitä kansatiede, tai etnologia, tänä päivänä on. Sivuilla kansatieteen jatko- ja perustutkinto-opiskelijat, henkilökunta sekä projektityöntekijät kertovat tutkimusaiheistaan. Hankkeen tarkoituksena on tehdä kansatiedettä tutuksi ja erityisesti tavoittaa ne, jotka kenties pohtivat yliopisto-opintoja, mutta kenelle kansatiede useinkaan ei ole tuttu, koska se ei ole oppiaine koulussa. Hankkeen tiimoilta viedään kansatiedettä myös oppilaitoksiin.

Itse sain tilaisuuden mennä vierailijaksi Nousiaisten lukioon.

Matkani starttasi kotikaupungistani, Helsingistä jo aamulla. Jäin Nousiaisissa bussista reittioppaan neuvomalla pysäkillä, joka ehkä oli kuitenkin se reitti, jota paikalliset eivät käyttäisi. Tie kulki omakotitalojen välissä ja kansatieteilijänä olikin hauska bongata talon piharakennuksen punamullalla maalattuun ulkoseinään kiinnitetty pienimuotoinen kansatieteellinen näyttely: seinällä roikkui vanhoja länkiä ja työvälineitä. Varsinainen kansatieteellinen museo siis! Näin blogitekstiä kirjoittaessani harmittelen, että en pysähtynyt kuvaamaan rakennusta, vaikka aurinkokin paistoi marraskuun aamupäivänä kauniisti. Selväksi minulle kuitenkin tuli, että olen nyt ihan todellakin maalla. Lukion takana aukesivat pellot ja lannan haju oli tunnistettava.

En tiennyt etukäteen minkälaiselle yleisölle olisin puhumassa, mutta paikalle saapui kymmenkunta lukion 2. ja 3. -luokkalaista. Kansatiedettä ei opeteta kouluissa, ja opinto-ohjaajan kanssa keskustelimmekin, että mihin lukion oppiaineeseen kansatieteen voisi yhdistää: historia, äidinkieli, yhteiskuntaoppi, elämänkatsomustieto tai jopa uskonto…? Esitelmässänikin kuitenkin totesin itse ihastuneeni kansatieteeseen sen monitieteisen luonteen vuoksi: kansatieteen teemat sopisivat varmasi useampaan lukion oppiaineeseen, koska tieteenala tutkii historiaa, nykyhetkeä ja tulevaisuutta. Omia kouluaikojani muistellessa uskoisin, että esimerkiksi historian opiskelu olisi koulussa ollut mielekkäämpää kulttuurintutkimuksellisen näkökulman kautta, vuosilukujen, sotien ja suurmiesten pänttäämisen sijaan.

Tie kansatieteilijäksi
Opintopoluilta urapoluille -opintojaksolla kansatieteen opiskelijat pohtivat opiskeluvalintojaan. Kansatietelijäksi voi tulla monenlaisten valintojen kautta ja kansatieteilijä voi työllistyä hyvinkin erilaisille aloille. Kuva: Maija Mäki.

Lukiolaisille puhuin Turun yliopiston kansatieteen oppiaineesta ja opiskelusta, sekä omasta tutkimusaiheestani. Oli hauska huomata, kuinka siirtyessäni kertomaan omasta tutkimusaiheestani, eli kinkystä seksuaalisuudesta, oppilaiden kiinnostus heräsi ja katseet siirtyivät älypuhelimen näytöistä ainakin hetkeksi puhujaan. Monimuotoinen seksuaalisuus lienee aihe, josta ei myöskään liikaa peruskouluissa tai lukioissa puhuta pakollisten seksuaalikasvatuksen ja biologian tuntien lisäksi. Varsinaista seksuaalisuuden oppituntia en toki minäkään lukiolaisille pitänyt, vaan lähinnä kerroin siitä, kuinka kansatieteilijä tekee tutkimusta jonka aiheena on marginaalinen seksuaalisuus.

Vaikka esitykseni jälkeen en saanutkaan kysymysten innokasta tulvaa, oli kuulijoiden joukossa mahdollisesti kuitenkin jokunen henkilö, joka todella harkitsee opintoja kansatieteen, tai kulttuurintutkimuksen parissa. Toivottavasti myös muut saivat esitelmästäni irti ainakin sen, että tutkimus voi olla muutakin kuin tilastoja ja numeroita ja itse asiassa hyvinkin ihmis- ja maanläheistä puuhaa, ja että yliopisto-opinnot voivat olla muutakin kuin luentosalissa istumista.

Ps. Vierailevan kansatieteilijän voi edelleen tilata koulukäynnille, vaikka ensi kevääksi. Katso tarkemmat ohjeet Arjen teknologiat -sivustolta.