Tunnelmallinen Budapest – Kulttuurintutkijoiden ekskursio

IMG_0638
Kengät Tonavan rannalla. Kuva: Annika Hämäläinen

Lokakuun alussa kahdeksan innokasta kulttuurintutkijaa matkusti suureen ja eläväiseen Budapestiin. Edellisestä opiskelijoiden itse järjestämästä ulkomaan ekskursiosta oli ehtinyt vierähtää jo tovi ja siksi reissu oli kovasti odotettu. Ekskursion eteen työskenneltiin puoli vuotta kuuden opiskelijan voimin. Erikseen perustetun toimikunnan tehtäviin kuului varainkeruuta sekä erilaisten asioiden organisointia, selvittelyä ja huolellista suunnittelua.

Saapumisen jälkeen emme ehtineet hengähtää hetkeäkään, sillä vierailu Suomen Budapestin instituutti FinnAgoraan oli sovittu samalle päivälle. Vanhan Budan ja uudemman Pestin erot huomasimme jo heti aluksi kiivetessämme kauniiden vanhojen talojen reunustamia katuja kukkulan rinteelle, jossa instituutti sijaitsi. Ovipuhelimesta kajahti reipas ”Terve!”, jonka jälkeen meidät päästettiin sisään suljetulle sisäpihalle. Tunnelma instituutissa oli avoin ja mukava. Saimme kuulla instituutin toiminnasta ja esitimme kysymyksiä harjoitteluun ja työskentelyyn liittyen. Lopuksi keskustelimme myös Budapestista yleisesti.

Viiden päivän aikana ehdimme tutustua kaupunkiin rauhassa. Budapestissa moni asia oli ihan konkreettisestikin yllätyksellistä, sillä usein nähtävyys oli yhtäkkiä edessämme suoraan metrosta noustessa. Näin kävi muun muassa parlamenttitalolle, jonka näkeminen aiheutti meissä pienen hiljaisen hetken. Sankarien aukio oli myös todellisuudessa paljon suurempi, kuin sen kuvien perusteella oli olettanut olevan. Aukion reunalla sijaitseva Budapestin kuvataiteen museokaan ei hävennyt koossaan edellisille. Se sulki sisäänsä kolme kerrosta eri aikakausilta peräisin olevaa taidetta. Aloitimme alakerrasta, jossa esiteltiin Egyptiä ja antiikkia monien huoneiden verran. Toisen kerroksen renessanssityyliin sisustetut salit olivat vaikuttavia, ja niistä tulikin monen suosikkinähtävyys museossa. Kolmannessa kerroksessa oli esillä valtava määrä eurooppalaista taidetta.

IMG_0130
Budapestin kuvataiteen museon kaunis sali. Kuva: Ronja Kantola

Budapestin juutalaisen korttelin laitamalta löytyi harmaana kohoava Terrorin talo. Jo ulko-ovien ulkopuolella saattoi aistia rakennuksesta huokuvan surun ja traagisen historian. Ulkoseiniin oli kiinnitetty murhattujen juutalaisten kuvia. Sisälle astuessa vastassa oli video, jossa raavas mies itki kokemiaan kauhuja, ja pohti voiko sellaista, juutalaisten kansanmurhaa, edes antaa anteeksi. Terrorin talo kuvasi kaikkineen Unkarin traagista historiaa syvästi liikuttavalla tavalla sekä Natsi-Saksan että Neuvostoliiton sorron ajoilta. Terrorin talo veti hiljaiseksi. Kaikessa koskettavassa kauheudessaan, Terrorin talo oli erinomainen museo. Terrorin talon jälkeen ”Kengät Tonavan rannalla ” -juutalaisten muistomerkillä vieraileminen tuntui luontevalta teolta.

Pyhän Tapanin kirkko siinsi kadun päässä ja hohti poikkeuksellisen valkoisena verrattuna sitä ympäröiviin rakennuksiin. Sisältä kirkko oli lattiasta kattoon kultaa katoliseen tyyliin. Reliikin ympärillä parveili ihmisiä. Paikallisia uskonnonharjoittajia ei näkynyt, mutta turisteja oli laumoittain. Olimme aikaisemmin käyneet kurkistamassa eräässä toisessa kirkossa, joka oli paikallisten suosiossa. Katolisuuden ja luterilaisuuden eroja ymmärsi heti paremmin, kun uskonnollisuutta näki konkreettisesti ihmisten arjessa. Unkarilaisille uskonto on käsinkosketeltavaa – pyhää vettä, ristinmerkkejä, kynttilöitä ja rahaa. Omissa puukirkoissamme henkisyys on se, mille annetaan eniten merkitystä. Viihdyimme Pyhän Tapanin kirkossa kauan ihastellen sisätilan koristeellisuutta. Lähtiessä pysähdyimme nauttimaan ruusun muotoisia artesaanijäätelöitä kirkon portaille.

IMG_0682
Näkymä Pyhän Tapanin kirkkolle avautui yllättäen. Kuva: Annika Hämäläinen

Kirkolta matka jatkui Budan linnalle. Jylhänä kohoava linnan alue sijaitsi Budan puolella olevalla Linnavuorella. Onneksi vuorelle ei tarvinnut kävellä, sillä suoraan ketjusillan päästä vuorelle pääsi funikulaarilla. Funikulaari yllätti toimivuudellaan, mutta myös pitkällä historiallaan. Sympaattisen näköinen laite oli palvellut jo vuodesta 1870, nähden myös maailmansodat ja Unkarin historian monet vaiheet. Linnan alue tarjosi hyvät näkymät Budapestin ylle, sekä komeaa arkkitehtuuria ja patsaita.

Illalla pulahdettiin Széchenyin kylpylän lämpimien altaiden syleilyyn. 1900-luvun alussa rakennettu kylpylä hehkui historiaa. Tämä keltainen kaunis uusbarokkinen kylpylä tarjosi juuri sellaisen kokemuksen kuin Euroopan kylpylöiden pääkaupungilta voi odottaakin. Kylpylän sisäpuolelta löytyi myös suomalaiseksi saunaksi nimetty sauna sekä lunta, jonka avulla saattoi vilvoitella saunasta tultuaan.

Viimeisenä päivänä ihailimme Budapestia tuolihissistä käsin. Puolen tunnin bussimatkan päässä kauempana Budan kukkuloilla Zugliget tuolihissi kuljetti meidät Budapestin korkeimmalle kohdalle 529 metriin kohoavan János-hegyn huipulle.

Vaikka ekskursio tarjosi paljon, jäi Budapestiin vielä paljon nähtävää. Tulevaisuudessa monen kulttuurintutkijan voikin varmasti löytää vielä uudestaan Budapestin kauniilta ja historiallisilta kaduilta. Budapest teki moneen lähtemättömän vaikutuksen.

 

Kutu ry:n Budapestin ekskursiota sponsoroivat Taide- ja kulttuurialan ammattijärjestö TAKU ja Museoalan ammattiliitto MAL. Kiitos!

Ronja Kantola ja Annika Hämäläinen

Kansatieteen Työseminaarissa tutkittiin matkailun ilmiöitä

Fokaus-oppiaineet eli folkloristiikka, kansatiede ja uskontotiede tarjoavat ensimmäisen vuoden opiskelijoilleen mielenkiintoisen ja käytännönläheisen opintojakson, joka on nimetty ehkä pahaenteiseltäkin kuulostavasti Työseminaariksi. Työseminaarissa opiskelijat suunnittelevat ja toteuttavat itse pienimuotoisen tutkimushankkeen. Opintojaksolla harjoitellaan siis kenttätöitä: esimerkiksi haastattelurungon koostamista, haastateltavien hankkimista ja haastattelujen tekemistä sekä kenttätyöaineiston ja sitä tukevan kirjallisuuden muokkaamista ymmärrettäväksi, tieteelliseksi tekstiksi.

Kansatieteen Työseminaarissa oli syksyllä 2018 teemana matkailu. Teema ymmärrettiin laajasti ja sitä sovellettiin monenlaisiin aiheisiin. Noora Luukko ja Henna Salonen tutkivat etäsuhteiden arkea soveltaen aineistoonsa Mary Holmesin modernin intiimiyden käsitettä. He huomasivat haastateltavien elävän etäsuhteen takia kuin kahta erillistä elämää, erilaista arjen kokemusmaailmaa. Netta Kylä-Junnila ja Riina Tissari tutkivat lapsiperheiden lomamatkoja. Heidän haastateltavansa korostivat lapsiperheiden matkustamisessa suunnittelun tärkeyttä ja lapsilähtöisyyttä. Janina Kärri, Jonna Parkkila ja Sara Seppälä tutkivat kokemuksia pidempiaikaisesta oleskelusta toisessa kulttuurissa. He huomasivat haastateltavien kertovan kulttuurishokkiin viittaavia tuntemuksia paitsi muuttaessaan ulkomaille, myös palatessaan takaisin Suomeen. Haastateltavat kokivat, että pidempiaikainen asuminen ulkomailla oli jollain tapaa muuttanut heidän tapaansa nähdä maailmaa.

Miska Karhu ja Veera Aliska valitsivat tutkimuskohteekseen K-pop-fanit vertaillen fanimatkailua pyhiinvaellukseen Victor ja Edith Turnerin teorian pohjalta. He löysivät haastateltavien kokemuksista arjen irtautumisen ja yhteisöllisyyden ajatuksia, jotka vertautuvat Turnerien ajatukseen pyhiinvaelluksesta. Katriin Kulevits ja Reea Viitasalo tutkivat turismin kielteisiä vaikutuksia Filippiineillä yksittäisen kuluttajan näkökulmasta. He kiinnittyivät tutkielmassaan keskusteluun turismin haitoista pohtien matkanjärjestäjien ja yksittäisten kuluttajien vastuuta matkailussa. Vastuullisuuden tematiikkaan liittyi myös Janniina Linnarinteen ja Jani Mikkolan tutkielma Airbnb-palvelun käyttäjien kokemuksista. Heidän haastateltavansa pohtivat palvelun sekä kielteisiä että positiivisia vaikutuksia naapurustossa ja lähiympäristössä. Tiia Manninen ja Tomina Lindholm käsittelivät työssään teknologian vaikutuksia Turun keskiaikaisten markkinoiden kävijäkokemukseen. Esille nousi erityisesti kävijöiden arvostama autenttisen tunnelman kokemus ja ristiriitainen suhde teknologian tarjoamiin mahdollisuuksiin.

Tutkielmat käsittelivät siis hyvinkin monenlaisia aihepiirejä. Yhteistä niille oli kuitenkin menetelmällinen samankaltaisuus. Kaikki lähtivät rohkeasti tekemään haastatteluja, monet ensimmäistä kertaa ikinä. Opiskelijalle kokemus Työseminaarista saattaakin joskus tuntua ”sukellukselta syvään päähän”, joten on koettu hyväksi tehdä tutkielmat yhdessä, joko parityöskentelynä tai kolmen hengen ryhmissä. Oli jälleen hienoa huomata, miten aloittelevilla kulttuurintutkijoilla on tekemisen iloa ja luontevan aito tapa kohdata tutkittavamme, ihminen erilaisissa ympäristöissään.

Maija Mäki

Artikkelikuva: Maalaus on junaradan alikulkutunnelista Ruukista. Se on tehty Kohtaamisia alikulkutunnelissa -hankkeessa. Kuva: Riitta Kärki.

Ajan ja paikan tunnelmia – fokaus-harjoittelu kesällä 2018

Tämän tekstin on kirjoittanut kansatieteteen maisteriopiskelija Eija Schwartz, joka toimi folkloristiikan, kansatieteen ja uskontotieteen (=fokaus) harjoittelijana kuluneena kesänä.

Ilmassa on jo aamulla lupaus kesäisestä lämmöstä – elokuun viimeisenä päivänä. Arkeologit ovat töissään torin kaivauksilla. Reittini torin poikki on muuttunut sen mukaan, kuinka torin kantta on avattu ja päällystetty osin uudestaan. Aamuisin olen usein pysähtynyt hämmästelemään esiin kaivettua mukulakivikatua ja talojen jäänteitä sen varrella. Kuinka helppo onkaan kuulla hevosten kavioiden kopsetta ja nähdä vedenhakija kävelemässä kantamuksineen kohti kaivoa.

Jo toukokuussa, kun fokaus-harjoitteluni alkoi, oli lämmintä. Toukokuussa Sirkkalassa oli myös sähköistä, säpinää. Oli päiviä, jolloin oli vaikea keskittyä mihinkään pitemmäksi aikaa. Oli yllättäen tipahtelevia aikatauluja, hyppäämisestä sinne tänne sekä sähköposteja, jotka oli saatava matkaan viipymättä. Aavistus siitä, mistä opetushenkilökunnan arkinen työ koostuu? Mikä sija silloin jää tutkimukselle? Kansatieteen oma harjoittelija Elina oli monissa toukokuun työtehtävissäni seurana, mihin olisi voinut tottua. Joissakin asioissa kaksi selvittää ongelman nopeammin kuin yksi, esimerkiksi sen, millä toiminnoilla internettiin luodaan kotisivut.

Toukokuun monipuolista tehtäväkirjoa olivat myös fokaus-valintakokeen kokoaminen tulosteeksi ja itse kokeen valvominen, lähdeviitteiden tarkistaminen suomalaissiirtolaisten käsinkirjoittamista 1900-luvun alun lehtisistä, sekä avustaminen kansainvälisessä UArctic-kokouksessa, jonka fokaus-aineet järjestivät. Folkloristiikan oppiaineen kevätjuhlien järjestelyihin osallistuin myös. Ilta Hirvensalon Aurinkolahdessa päättyi makkaranpaistoon iltanuotiolla – tällaistakin voi työ olla.

Kesäkuussa työn luonne rauhoittui. Käytävät hiljenivät oppiaineiden osalta, vaikka toisaalta täyttyivätkin abikurssilaisista. Istuin ja palelin tutkijanhuoneessa, jonka ilmastointi oli juuri korjattu ja säädetty suuremmalle joukolle kuin meitä oli paikalla. Avoimesta ikkunasta kuului alkukesän lintujen laulu, sateen ropinaa tuskin lainkaan.

Millaista täällä mahtoi olla 100 vuotta sitten, kun Sirkkalan kasarmi oli täynnä punavankeja? Kuinka moni jakoi huoneen silloin ja mitkä olivat heidän tarinansa? Minä söin eväslounaani kahvihuoneessa mukavasti Hesaria kännykältä selaillen, mutta mitä saivat vangit syödäkseen? Sanomalehtiin kääräistyjä ruuankänttyjä, joita sukulaiset heittivät salaa aidan yli? Vangit raatoivat raskaissa töissä, mutta omani olivat pääasiassa siistiä sisätyötä tietokoneella: Moodle-alustan perustamista valintakokeen läpäisseille uusille opiskelijoille sekä sukellusta uskontotieteen maailmaan, kun tarkistin Kuvittelu-työnimellä kulkeneen kirjan artikkeleiden lähdeluetteloita.

Elokuun alussa Sirkkalan käytävillä oli edelleen hiljaista – mutta tutkijanhuone oli ehtinyt lämmitä mukavaksi heinäkuisten helteiden myötä, jolloin olin lomalla. Uppouduin sekä Kuvittelu-kirjan että toisen, esoteerisuutta käsittelevän kirjan lähdeviitteisiin. Uskontotieteen ulottuvuuksissa tein vielä tiedonhakuja projektiin, jonka aiheena on uuteen uskontoon oppiminen. Vastaan tulivat kansainväliset tietokannat ja julkaisut, joiden aihepiirit veivät ajatukseni hyvinkin kauas.

Aikatasot ja paikat kulminoituivat elokuun lopun työpäiviini. Kampuksella kiersivät jo uudet kulttuurintutkimuksen opiskelijat, ja aistittavissa oli innokkuutta ja jännitystäkin alkavien opintojen edessä. Itse olin Artium-rakennuksen päädyssä olevan kellarin uumenissa inventoimassa kansatieteen ensimmäisen professorin Ilmar Talven laatikoita. Kävin läpi virolaislähtöisen Talven aineistoa jo toukokuussa yhdessä Elinan kanssa, jolloin luetteloimme eräänkin työtunnin eripainoksia, papereita ja lehtisiä. Loput laatikoista sisälsivät kansioita, joihin Talve oli kerännyt hämmästyttävän laajaa tutkimusaineistoaan aina 1940-luvun lopulta lähtien.

Kellarin holvioven metallisäppi on nyt nostettu paikoillaan. Hetken aikaa laukussani vielä olevat avaimet ovat päästäneet minut harjoitteluni aikana paikkoihin, jotka Sirkkalan kampuksella ovat opiskelijalle tavallisesti näkymättömiä. Kansatieteen kahvihuonetta ja siellä käytyjä mielenkiintoisia, hyvinkin hersyviä keskusteluja tulee ikävä – ja ehkä juuri niitä avaimia.

Kun ylitän kotimatkalla kirjastosillan, Aurajoki aaltoilee hiljakseen yläjuoksulle päin. Pinnan alla vesi virtaa kohti merta. Joen rantamilla on loppukesäisen perjantain vapaa ja riehakas tunnelma.

Negatiivista turismia Barcelonassa – Kokemuksia kandidaatin tutkielman teosta

Tämän tekstin on kirjoittanut kansatieteen maisterivaiheen opiskelija Karoliina Haapalehto.

Tein kandidaatin tutkielmani viime keväänä Barcelonan turismista. Valitsin aiheeni keskiöksi Barcelonan, sillä ollessani siellä vaihdossa syksyn 2016, koin turismin vaikutukset henkilökohtaisesti. Turismin tutkiminen taas on kiinnostanut minua pitkään ja varsinkin MAVY-opinnot eli matkailualan verkostoyliopiston sivuaineopinnot saivat minut kiinnostumaan turismin vaikutuksista. Toisaalta matkailu aiheena sopii hyvin myös kansatieteeseen, joten loppupeleissä kandidaatintutkielman aiheen valinta tapahtui helposti.

Barcelona on minulle tärkeä paikka, mutta se on myös yksi Euroopan suosituimmista kaupunkikohteista. Sen suosio on lähellä Pariisia ja Lontoota, vaikka pinta-alaltaan se on niitä paljon pienempi. Omin sanoin kuvailisin Barcelonaa kompaktin kokoiseksi kaupungiksi, missä voi yhdistää ranta- ja kaupunkiloman unohtamatta omaleimaista kulttuuria. Pelkästään ruokakulttuuri sekä kieli tekevät Barcelonasta ja Katalonian alueesta uniikin. Ei siis ihme, että turistit ympäri maailmaa haluavat vierailla kaupungissa.

Kandidaatintutkielmassani halusin keskittyä turismin negatiivisiin vaikutuksiin, tavoitteenani selvittää miksi turismiin suhtaudutaan kriittisesti ja mitkä asiat ovat vaikuttaneet matkailun negatiivisten ilmiöiden korostumiseen. Myös aiheen ajankohtaisuus oli kenttätöitä tehdessä suuri etu. Kaupungin sosio-ekonomisen kantokyvyn ollessa kuormitettu, oli Barcelonassa samaan aikaan tapetilla kansanäänestys Katalonian itsenäisyydestä, sekä toisaalta myös 17.08.2017 tapahtunut terrori-isku Barcelonan pääkadulla Las Ramblasilla. Aiheesta kirjoitettiin jatkuvasti uutisia ja Barcelonan tilanne tulee olemaan varmasti jatkossakin pinnalla. Barcelona ei myöskään ole ylikuormittumisen kanssa yksin, sillä Euroopassa monet muutkin kaupungit kamppailevat massaturismin kanssa. Varsinkin Venetsian kohdalla puhutaan teemapuisto-ilmiöstä, jossa kaupungin fyysinen rakenne on uhattuna ja paikalliset joutuvat muuttamaan pois turismin tieltä. Nämä samat ongelmat koettelevat myös Barcelonaa, sillä vuokrien kallistuessa ja Airbnb:n vallatessa asunnot, monilla paikallisilla ei ole enää varaa asua kantakaupungissa.

987ADEEE-F29C-4D67-8407-89F24C568F18

Tutkielmani kirjoittaminen oli kiinnostavaa ja toisaalta myös opettavaista. Kirjoitin työni suomessa, vaikka kävinkin prosessin aikana Barcelonassa aistimassa Katalonian kansanäänestyksen tunnelmia. Tutkielmani osaksi liitin myös haastattelun, jonka tein sähköpostitse katalonialaisen turismin vastaisen Arran-järjestön kanssa. Järjestöön kuuluva haastateltavani kertoi avoimesti mielipiteitään turismista paikallisen näkökulmasta, jotka mielestäni täydensi hyvin tutkielmaani. Kaiken kaikkiaan minulle jäi kandidaatin tutkielmani kirjoittamisesta inspiroitunut olo ja haluan jatkaa samaa teemaa myös gradussani. Olen lähdössä keväällä 2019 uudestaan vaihtoon, ja tällä kertaa kohteekseni valikoitui Alankomaat. Amsterdamin kärsiessä samoista massaturismin ongelmista kuin Barcelona, uskon, että gradussani jatkan turismin tutkimusta.

Kaikille aiheesta kiinnostuneille, Yle Areenasta löytyy mielenkiintoinen dokumentti turismin ongelmista Euroopassa.

Kansatieteilijä koulukäynnillä

Kirjoittaja Johanna Pohtinen on kansatieteen tohtorikoulutettava.

Arjen teknologiat – 100 vuotta mennyttä ja tulevaa -hanke on osa Suomi 100 -juhlavuoden ohjelmaa. Hankkeen puitteissa on luotu nettisivu, jossa nähdään läpileikkaus siitä, mitä kansatiede, tai etnologia, tänä päivänä on. Sivuilla kansatieteen jatko- ja perustutkinto-opiskelijat, henkilökunta sekä projektityöntekijät kertovat tutkimusaiheistaan. Hankkeen tarkoituksena on tehdä kansatiedettä tutuksi ja erityisesti tavoittaa ne, jotka kenties pohtivat yliopisto-opintoja, mutta kenelle kansatiede useinkaan ei ole tuttu, koska se ei ole oppiaine koulussa. Hankkeen tiimoilta viedään kansatiedettä myös oppilaitoksiin.

Itse sain tilaisuuden mennä vierailijaksi Nousiaisten lukioon.

Matkani starttasi kotikaupungistani, Helsingistä jo aamulla. Jäin Nousiaisissa bussista reittioppaan neuvomalla pysäkillä, joka ehkä oli kuitenkin se reitti, jota paikalliset eivät käyttäisi. Tie kulki omakotitalojen välissä ja kansatieteilijänä olikin hauska bongata talon piharakennuksen punamullalla maalattuun ulkoseinään kiinnitetty pienimuotoinen kansatieteellinen näyttely: seinällä roikkui vanhoja länkiä ja työvälineitä. Varsinainen kansatieteellinen museo siis! Näin blogitekstiä kirjoittaessani harmittelen, että en pysähtynyt kuvaamaan rakennusta, vaikka aurinkokin paistoi marraskuun aamupäivänä kauniisti. Selväksi minulle kuitenkin tuli, että olen nyt ihan todellakin maalla. Lukion takana aukesivat pellot ja lannan haju oli tunnistettava.

En tiennyt etukäteen minkälaiselle yleisölle olisin puhumassa, mutta paikalle saapui kymmenkunta lukion 2. ja 3. -luokkalaista. Kansatiedettä ei opeteta kouluissa, ja opinto-ohjaajan kanssa keskustelimmekin, että mihin lukion oppiaineeseen kansatieteen voisi yhdistää: historia, äidinkieli, yhteiskuntaoppi, elämänkatsomustieto tai jopa uskonto…? Esitelmässänikin kuitenkin totesin itse ihastuneeni kansatieteeseen sen monitieteisen luonteen vuoksi: kansatieteen teemat sopisivat varmasi useampaan lukion oppiaineeseen, koska tieteenala tutkii historiaa, nykyhetkeä ja tulevaisuutta. Omia kouluaikojani muistellessa uskoisin, että esimerkiksi historian opiskelu olisi koulussa ollut mielekkäämpää kulttuurintutkimuksellisen näkökulman kautta, vuosilukujen, sotien ja suurmiesten pänttäämisen sijaan.

Tie kansatieteilijäksi
Opintopoluilta urapoluille -opintojaksolla kansatieteen opiskelijat pohtivat opiskeluvalintojaan. Kansatietelijäksi voi tulla monenlaisten valintojen kautta ja kansatieteilijä voi työllistyä hyvinkin erilaisille aloille. Kuva: Maija Mäki.

Lukiolaisille puhuin Turun yliopiston kansatieteen oppiaineesta ja opiskelusta, sekä omasta tutkimusaiheestani. Oli hauska huomata, kuinka siirtyessäni kertomaan omasta tutkimusaiheestani, eli kinkystä seksuaalisuudesta, oppilaiden kiinnostus heräsi ja katseet siirtyivät älypuhelimen näytöistä ainakin hetkeksi puhujaan. Monimuotoinen seksuaalisuus lienee aihe, josta ei myöskään liikaa peruskouluissa tai lukioissa puhuta pakollisten seksuaalikasvatuksen ja biologian tuntien lisäksi. Varsinaista seksuaalisuuden oppituntia en toki minäkään lukiolaisille pitänyt, vaan lähinnä kerroin siitä, kuinka kansatieteilijä tekee tutkimusta jonka aiheena on marginaalinen seksuaalisuus.

Vaikka esitykseni jälkeen en saanutkaan kysymysten innokasta tulvaa, oli kuulijoiden joukossa mahdollisesti kuitenkin jokunen henkilö, joka todella harkitsee opintoja kansatieteen, tai kulttuurintutkimuksen parissa. Toivottavasti myös muut saivat esitelmästäni irti ainakin sen, että tutkimus voi olla muutakin kuin tilastoja ja numeroita ja itse asiassa hyvinkin ihmis- ja maanläheistä puuhaa, ja että yliopisto-opinnot voivat olla muutakin kuin luentosalissa istumista.

Ps. Vierailevan kansatieteilijän voi edelleen tilata koulukäynnille, vaikka ensi kevääksi. Katso tarkemmat ohjeet Arjen teknologiat -sivustolta.