Unkari on purkissa!

FT Hanneleena Hiedan johtama Nomadeja ja talonpoikia – unkarilaisen kansallisen historiallisen kuvaston käyttövoima ja houkuttelevuus –hanke on tullut päätökseensä. Koneen Säätiön tukemassa hankkeessa työskentelivät Hanneleena Hieta Turun yliopistosta ja apulaisprofessori László Mód sekä opiskelijat Dóra Tauppert ja István Viktor Gyuris Szegedin yliopistosta. Hankkeessa tutkittiin unkarilaista kulttuuriperintöä, erityisesti sen esittämisen ja kiinnostavuuden näkökulmista.

Aloitin hankkeessa 1.8.2017. Työpisteeni oli Turun yliopistolla Historian, kulttuurien ja taiteiden tutkimuksen laitoksella. Lisäksi oli sovittu, että Unkarissa Szegedin yliopiston Kansatieteen ja kulttuuriantropologian laitoksella minulla on aina tarvittaessa työpistemahdollisuus. Ensimmäisen matkani Unkariin tein jo 29.8.–6.9.2017. Silloin dokumentoitiin Szobori búcsú -niminen yleisötapahtuma Ópusztaszerin muistomerkkipuistossa, minkä lisäksi teimme László Módin kanssa useampana päivänä kirjasto- ja arkistotyöskentelyä alkuperäisen 1800–1900 -lukujen taitteen Szobori búcsún kirjallisten lähteiden parissa. Nämä ovat tallennettuina Somogyi-kirjastossa Szegedissä. Toisen matkan tein joulukuussa 2017. Silloin dokumentoitiin Magyarok karácsonya -niminen yleisötapahtuma ja lisäksi teimme useita asiantuntijahaastatteluita. Haastattelut on tallennettu Turun yliopiston Historian, kulttuurien ja taiteiden tutkimuksen arkistoon.

Keväällä 2018 työstimme aineistoja ja kirjoitimme esitelmää Communicative Space – Political Space 11th Central and Eastern European Communication and Media -konferenssiin, joka pidettiin Szegedissä 30.5.–1.6.2018. Siitä kerroinkin aiemmassa postauksessa Fokaus-blogissa. Tämän jälkeen ryhdyimme työstämään esitelmän pohjalta artikkelia ’Szobori Búcsú: A tradition reinvented multiple times’ konferenssijulkaisuun. Artikkeli odottaa julkaisua Proceedings-julkaisussa alkuvuodesta 2020 Pólay Elmér -säätiön kustantamana. Olemme kokeneet tärkeäksi, että tutkimustuloksemme pysyvät Keski-Euroopassa, niiden julkaisu Suomessa tuskin saavuttaisi niitä, joille tieto on erityisesti tarpeen.

Syksyllä 2018 tein matkan Unkariin lokakuussa. Sen pääkohde oli hankkeen toinen tutkimuskohde Fertödin linna lähellä Itävallan rajaa. Linna on ainoa merkittävä Unkarin puolelle jäänyt Esterházy-suvun monumentti. Se on Unkarin valtion omistuksessa toisin kuin itävaltalaiset kohteet, joita hallinnoi suvun perustama säätiö. Kuitenkin Unkarin valtio on antanut asuintilat linnasta suvun nykyiselle päämiehelle. Linna ja sen kokoelmat sekä toiset, Budapestissa sijainneet Esterházy-suvun kokoelmat herättivät juuri noihin aikoihin ja keväällä 2019 suuria intohimoja, niin kulttuurisia kuin poliittisiakin, joten hankkeemme oli ajankohtaisempi kuin kuvittelimmekaan sitä suunnitellessa. Teimme linnassa lingvisti Gabriella Botkan kanssa perusteellisen kiertokäynnin ja dokumentoimme aluetta ja siihen liittyviä opastuksia muistiinpanoin ja valokuvin. Aineistojen lisäämiseksi kävin linnassa vielä uudelleen toukokuussa 2019. László Mód käytti hankkeen matka-apurahansa kiertämällä Esterházy-kohteita Itävallan puolella kesällä 2019.

Keväällä 2019 oli aika jo alkaa kertoa hankkeen tutkimustuloksista suurelle yleisölle.  Kerroin hankkeesta kansatieteen jatkokoulutusseminaarissa tammikuussa, jolloin pystyimme integroimaan hankkeen tuloksia Turun yliopiston opetukseen, lisäksi hanke on ollut esillä kahdesti perusopetuksessa kurssilla Johdatus kansatieteen nykyteemoihin. Huhtikuussa puolestaan esitelmöin aiheesta Monikasvoinen Unkari – kulttuuriperinnön kirjo Turun yliopistossa. Tilaisuuden järjestivät yhdessä Turun yliopiston kansatiede ja Turun seudun Kalevalaiset ry.

Viimeisen matkan (tähän mennessä) Unkariin tein toukokuussa 2019. Matkan päätarkoitus oli pitää hankkeen lopetusseminaari Szegedin yliopistolla ja käydä vielä kerran Fertödin linnassa. Päätösseminaariin osallistui 20 henkilöä, joista kolme oli suomalaista ja loput unkarilaisia. Seminaarissa kuultiin kuusi esitelmää. Oman hankkeemme esitelmiä olivat Hanneleena Hieta: A reconstruction of a golden era – some thoughts on the Fertöd Esterhazy visitor experience; István Viktor Gyuris – Dóra Tauppert: Rethinking Cultural Heritage? Szer Monastery in a New Perspective  sekä László Mód: Ópusztaszer Heritage Park as a Site of Statues and Monuments? Lisäksi hankeseminaarissa puhuivat kommunikaatio- ja mediatutkimuksen professori Bertalan Pusztai ja hänen jatko-opiskelijansa Édua Csörsz, sekä Turun yliopiston kansatieteen jatko-opiskelija Anja Mikkola.

Seminaarin jälkeen päätimme, että esitelmistä muokataan esseekokoelma, joka julkaistaan Szegedin yliopiston Kansatieteen ja kulttuuriantropologian laitoksen julkaisusarjassa ja kirjan toimittaisin minä. Se on nyt taittovaiheessa. Lisäksi päätimme, että jatkamme samalla kokoonpanolla Hieta – Mód – Pusztai vielä yhteistyötä järjestämällä oman symposiumin 13. suomalais-ugrilaiseen konferenssiin Wienissä elokuussa 2020. Symposiumiin ’Cultural Heritage, Identity Symbols and Traditions (Old, New, Invented)’ tuli n. 50 esitelmäehdotusta, joista valitsimme kymmenen parhaiten symposiumin teemaa tukevaa edustajaa.

Ruhtinas Miklós Esterházy odottaa puistosta saapuvaa hovisäveltäjä Haydnia. Kuva Fertödin linnan pihalta. (Hanneleena Hieta 2019)

Hankkeen video julkaistiin YouTubessa 18.6.2019. Sen käsikirjoitti ja editoi Hanneleena Hieta. (Löytyy hakusanalla Nomadit ja talonpojat [Koneen säätiön rahoittama hanke 2017-2019].)

Tämän postauksen lopuksi on hyvä kiittää kaikkia fokauslaisia seurasta. Vaihdan työnantajaa. Arkistoala veti sittenkin puoleensa enemmän kuin akateeminen tutkimus. Siirryn nyt Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän alueelliseen keskusrekisteriin.

Hanneleena Hieta

Muu maa mansikka?

Kirjoittaja on kansatieteen lehtori Timo J. Virtanen, oppiaineen kv-yhdyshenkilö ja ECTS-vastaava.

Tapahtuipa tiedekunnan ja laitoksen sisäpoliittisissa Rake-uudistuksissa mitä tahansa, säilyttää kansainvälinen toiminta ymmärtääkseni merkityksensä niin opetuksessa, tutkimuksessa kuin YVV:n kannaltakin.  Kansatiede on viime vuosina järjestänyt puolipäiväseminaareja, joiden tarkoituksena on ollut tutustuttaa Fokaus-opiskelijoita sekä virallisiin vaihtojärjestelmiin että myös muista yhteyksistä saatuihin erilaisiin kansainvälisyyskokemuksiin. Kansainvälistyminen on nopeasti muuttunut profilointiajatuksesta normaaliksi arkiseksi ja välttämättömäksi toiminnaksi. Omien opiskeluaikojen ”time-space compression” keskustelut ovat saaneet uusia ulottuvuuksia niin kehittyneiden järjestelmien kuin liikkuvuuden ja tiedonkulun helppoudenkin ansiosta. Lisäksi kv-opinnot ovat nykyisin pakollinen osa tutkintoja.

Vaikka pääotsikkoni voisi viitata niin turismintutkimukseen kuin  yliopistomaailmassa paljon puhuttuun ”aivovuotoonkin”, otettiin torstaina 9.11.2017  järjestetyssä kansatieteen aamupäiväseminaarissa lähtökohdaksi  kansainväliset opinnot ja kokemukset.  Incoming/outgoing vaihto-ohjelmien lisäksi sivuttiin lyhyesti niin kotikansainvälisyyttä, kongressien, seminaarien ja symposiumien maailmaa kuin esimerkiksi tutkimusprojektien yhteydessä tapahtuvien kansainvälisten kontaktien ja kenttätöiden merkitystä sekä erillisiä asiantuntijuusmatkoja.

Kansainvälinen Fokaus

Kansallisten tieteiden nimitys on aikaisemmin johtanut ylitulkintoihin kansallisvaltiosidonnaisuudesta.  Kansainvälinen näkökulma on aina ollut keskeinen osa kansatiedettä ja entistä enemmän eurooppalaista etnologiaa sekä yhtälailla koko Fokaus-oppiaineryhmän toimintakenttää. Intia, Inkeri, Peru, Marimaa, Balkan ja monet muut suunnat kertovat sekä tutkimuksen että siitä johdetun opetuksen luonteesta. Samalla niin hankkeet kuin henkilökohtaisetkin siteet vahvistavat ylirajaisten verkostojen syntymistä. Kansatiede vääntyy usein kansantieteeksi, mutta tässä yhteydessä paremminkin kansainväliseksi eurooppalaiseksi etnologiaksi.

Saksan Würzburgista välitetty seminaarin avauspuheenvuoro (Prof. Helena Ruotsala) liittyi mm. Suomen Akatemian rahoittaman Animal Agency-yhteisprojektin toimintaan. Allekirjoittaneen katsaus liittyi puolestaan kv-toimintamme erilaisiin taustoihin ja sektoreihin asiantuntijamatkoista (Intia), tutkimusprojekteihin (Inkeri) ja kansainvälisiin kenttäkursseihin (Unkari) sekä uudempiin kenttiin (Serbia). Osa näistäkin liittyi oppiaineryhmän yhteiseen tekemiseen. Kaikki hankkeet eivät myöskään katoa rahoituksen loppuessa, sillä useimmiten arkistointi, tutkimus ja opetus jatkavat ja joissakin tapauksissa revisited-teema tuottaa uusia aloitteita ja suunnitelmia.

Vaihtojärjestelmien sisällöt ja kohteet

Erityisesti uusia opiskelijoita varten rakennettu osuus koostui Turun yliopiston kv-keskuksen (Tarja Virta ja Elina Mannonen) erinomaisesta katsauksesta. Esitys kattoi eri ohjelmien (Erasmus, First+, Coimbra, Northt2North, ISEP,  Nordplus  ym.)  profiileja, kelpoisuusehtoja, hakuaikoja, stipendimahdollisuuksia ja paljon muuta. Erikseen otettiin esille oppiaineen omat vaihtopaikat sekä niiden luonne tieteenalaan liittyen. Opiskelijat löytävät tätä infoa varsin helposti verkostakin. Työtä helpottaa kuitenkin kääntyminen oppiaineiden kv-vastaavien puoleen.  Haku vaihto-ohjelmiin on sähköinen, mutta learning agreementin laatiminen, asumisjärjestelyt, kieliongelmat jne. helpottuvat keskustelujen avulla. Tarkemmin olivat esillä Itävallan Graz (Jussi Lehtonen), Unkarin Szeged (Hanneleena Hieta) ja Espanjan/Katalonian Barcelona (Karoliina Haapalehto) sekä opiskelija- että tutkijanäkökulmista.

Kiinalainen juttu

Euroopan rajat katosivat hetkellisesti, kun kansatieteessä  postdoc-tutkijana toimiva Dr. Chuanming Sun esitteli sekä Wuhanin kaupungissa sijaitsevan Central China Normal  University (CCNU, perustettu v. 1903) kotiyliopistonsa mahdollisuuksia että kulttuuriperinnön digitaaliseen suojeluun ja tutkimukseen keskittyvää erillistä tutkimuslaitosta (NRCCI).  Viimemainitussa työskentelee reilut 20 opetus- ja tutkimushenkilöä. Jotakin koko yliopistosta kertoo sen 70 undergraduate-pääainetta,  melkein 100 PhD-ohjelmaa ja 190 maisteriohjelmaa. Vaikka Turun yliopisto on panostanut Kiina-suhteessaan erityisesti Shanghaihin, oppiaine on muutaman viime vuoden aikana ollut tekemisissä perustutkinto-opiskelijavaihdossa Guangzhoun yliopiston ja jatko-opiskelijavaihdossa mainitun Wuhanin yliopiston kanssa. Wuhan-delegaation vieraillessa oppiaineessa omat vaihto-opiskelijamme ilahduttivat vieraita keskustelemalla kiinaksi!

Uutta ja tulevaisuutta

Moni muukin paikka ja sopimus olisi ansainnut kommentteja niin kansatieteestä kuin oppiaineryhmästäkin.  Yhteistyö Puolan (Varsova, Krakowa) kanssa on piristynyt parissa vuodessa ja Irlannin University College Cork jatkaa suosituimpien joukossa. Ukraina nostaa vaikeassakin tilanteessa päätään. Uusimmista virallisista vaihdoista löytyy yliopistoprofiilimme meri-teemaan mukavasti istuva Brest, jonne onkin jo lähdössä tutkijakoulutettavamme Kirsi Sonck-Rautio.  Jatkossa voisimme ehkä yhdistää paremmin koko oppiaineryhmän ajatuksia ja pohtia vaihdon merkitystä niin tulevien kuin lähtevienkin kannalta. Opettaja- ja henkilökuntavaihtoon lähtevien on myös hyvä huomata, että kiinnostavia sisältöjä löytyy muualtakin kuin täysin omaa opinalaa vastaavista yksiköistä.  Tästä näkökulmasta lisää ensi vuoden puolella Serbian Novi Sadista, Teknillisen tiedekunnan Urban Planning and Architecture yksiköstä. Yksikön johtaja, Arkkitehti Dr. Darko Reba on vastaavasti 2017 aikana tulossa Turkuun.