Esoteerinen kiertokävely opiskelijaprojektina

Kirjoittaja: Mila Santala, folkloristiikan sekä arkistoalan ja asiakirjahallinnan opiskelija

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Esoteriasta kiinnostuneille Turun yliopiston opiskelijoille tarjoutui ainutlaatuinen kokemus päästä harjoittamaan tärkeitä työelämätaitoja osana Approaching Esotericism and Mysticism -symposiumia järjestettävässä dramatisoidussa Esoteerisessa kävelykierroksessa.

Kierros toteutettiin vapaaehtoisten opiskelijoiden toimesta projektityönä, jota ohjasi uskontotieteen yliopistonlehtori Tiina Mahlamäki, sekä uskontotieteen maisterivaiheen opiskelija Jouni Välimäki. Projektiin osallistui opiskelijoita monilta eri aloilta, esimerkiksi folkloristiikasta, uskontotieteestä sekä suomen kielestä. Opiskelijat olivat opinnoissaan hyvin eri vaiheissa, osa opintojen alkuvaiheilla ja osa taas kirjoittamassa graduaan.

Projekti tarjosi tärkeitä työelämätaitoja, sillä se vaati opiskelijoilta oma-aloitteisuutta, sitoutumista ja aikatauluttamista. Kävelykierros tehtiin ideoinnista valmiiseen toteutukseen vapaa-ajalla, muiden opintojen ohessa. Projektiin sitoutuminen ja motivaatio olivat tärkeitä, sillä kävelykierrosta suunniteltiin hieman yli puoli lukuvuotta.

Toteutus sisälsi monia eri vaiheita tiedonhausta opastusten käsikirjoituksiin, kierrosten harjoitteluun ja lopulta itse symposiumissa järjestettävään kolmeen eri kieliseen kierrokseen. Opiskelijat pääsivät täten harjoittamaan myös kielitaitoaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kävelykierrosta toteutettaessa kaikki pääsivät hyödyntämään omia vahvuuksiaan ja mielenkiinnonkohteitaan. Jokainen otti vastuuta jostain kierroksen toteutuksen osa-alueesta. Osa keskittyi tiedonhakuun ja kierroksen käsikirjoituksen kirjoittamiseen, kun taas toisilla oli kokemusta opastuksesta,  esiintymisestä tai graafisesta suunnittelusta.

Projekti auttoi hahmottamaan omia vahvuusalueita, mutta myös löytämään uusia. Yhdestä kuoriutuikin luonnonlahjakkuus näyttelyssä, kun taas toinen toteutti nettisivut ilman aiempaa kokemusta. Rohkaisevassa ilmapiirissä omalta mukavuusalueelta poistuminen on usein hedelmällistä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Projektityöskentelyssä yksi tärkeimmistä taidoista on taito kommunikoida. Kävelykierroksen suunnittelijoita yhdisti kiinnostus esoteriaan, mutta projektiin mahtui monenlaisia näkökulmia ja tapoja tehdä. Kävelykierroksen suunnittelu oli monitieteistä, ja kaikilla oli jo pelkästään opintojen kautta erilaista osaamista. Projektissa on osattava työskennellä yhdessä toisten kanssa, ja olla vastaanottavainen muiden ideoille. Tätä taitoa harjoitellaan erilaisissa seminaareissa, mutta vapaaehtoisessa projektissa on todellakin opiskelijoista kiinni, miten ja kuinka aikataulussa työskentely sujuu.

IMG_1408

Projekti lähti liikkeelle opiskelijoiden omista ideoista siitä, mitä Turun esoteerisia henkilöitä ja tapahtumia kierroksella käsiteltäisiin.

Kiertokävelyllä kierrettiin yhteensä kahdeksan eri pistettä. Lähtöpisteenä toimi Donner-instituutti, jossa käsiteltiin Olly Donneria. Muita pisteitä olivat Ett Hem -museo, jossa käsiteltiin teosofi Helene Jacobssonia, Per Kahlmin puutarha, jossa päästiin kuulemaan ystävän muistelua Reima Saarisesta, Tuomiokirkko jossa käsiteltiin alueelta löytyneitä merkkejä magiasta, Turun Hovioikeuden luona jossa sijaitsi ennen Turun Akatemia ja jossa tutustuttiin Akatemiaa järkyttäneisiin magiaoikeudenkäynteihin. Samassa sijainnissa tutustuttiin myös Tapio Kotkavuoren merkittävään kansainväliseen maagiseen uraan ja tavattiin alkemisti Nordenskiöld. Lopuksi käytiin vielä Turun yliopistolla entisen Fennicumin lähistöllä, jossa päästiin todistamaan Pekka Siitoimen loitsimista ja kuulemaan hänen henkisestä polustaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kierrokselle olisi haluttu mahduttaa kymmeniä muita pisteitä ja käsiteltäviä ilmiöitä sekä henkilöitä. Toteutetut kahdeksan pistettä valikoituivat joukkoon sillä perusteella, että ne olivat merkittävimpiä sekä sijaitsivat Tuomiokirkon lähistöllä. Lyhyet kävelymatkat olivat kierroksen sujuvuuden kannalta oleellisia.

Ideat käsiteltäviin henkilöihin ja pisteisiin tulivat niin projektia koordinoineelta opettajalta kuin opiskelijoilta itseltään. Esimerkiksi Olly Donnerin käsitteleminen kierroksella oli alusta asti selvää, sillä Donner-instituutti oli mukana järjestämässä symposiumia, johon kierros järjestettiin. Tuomiokirkon seinässä näkyvät magiamerkit taas olivat opiskelijan ehdotus. Tiedonhaun aikana esimerkiksi juuri Tuomiokirkon pisteeseen löytyi paljon uutta sisältöä, jota ei etukäteen ollut ajateltu.

Kierroksesta muotoutui lopulta hyvin osallistuneiden opiskelijoiden mielenkiinnonkohteiden näköinen. Kiertokävelyn toteutuksessa oppaiden luonteet ja dramatisointeja toteuttavien opiskelijoiden esiintyminen toivat käsikirjoitukset eloon uusilla tavoilla.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Projektissa oli tilaa toteuttaa itseään sekä hioa omia tuotoksiaan yhdessä. Tärkeä kommunikoinnin taito olikin rakentavan palautteen antaminen. Yhteinen motivaatio kierroksen onnistumisesta olikin tärkeää, jotta vastaan tulevat ongelmat saatiin ratkaistua. Päätöksiä oli tehtävä esimerkiksi kiertokävelyn reitistä tai dramatisoitujen osuuksien toteutuksesta, joskus nopeallakin aikataululla.

Yhteisistä aikatauluista ja tapaamisista oli pidettävä kiinni, joten jokaisen opiskelijan vastuulla oli ottaa juuri sen verran vastuuta itselleen, mitä pystyi hoitamaan. Kävelykierroksen toteutuspäivänä todettiin yhdessä, että loppujen lopuksi kaikki onnistui juuri sopivassa aikataulussa, ja ilman suurempia ongelmia. Projekti antoi tärkeiden työelämätaitojen lisäksi korvaamattomia onnistumisen tunteita.

4d30f98e-e9d4-402f-b1d9-a216f43a99fe

Projektityöskentelytaidot tulevat hyödyttämään kiertokävelyn toteutukseen osallistuneita opiskelijoita. Huolimatta siitä, minne työllistymme, tulemme varmasti kaikki tarvitsemaan yhdessä työskentelyn mahdollistavia taitoja.

Oli hienoa päästä harjoittamaan työelämätaitoja ainutlaatuisen projektin parissa. Projekti oli niin onnistunut ja palkitseva, että yhdessä on alettu haaveilla jo yhteisestä kirjaprojektista. Alan konkareilta saatu positiivinen palaute auttoi ymmärtämään, että meistä opiskelijoista on vaikka mihin, kun vain rohkenemme heittäytyä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kiertokävelyn sisältöön voi tutustua sen kotisivuilla: https://esotericturku.wordpress.com

 

 

Ajan ja paikan tunnelmia – fokaus-harjoittelu kesällä 2018

Tämän tekstin on kirjoittanut kansatieteteen maisteriopiskelija Eija Schwartz, joka toimi folkloristiikan, kansatieteen ja uskontotieteen (=fokaus) harjoittelijana kuluneena kesänä.

Ilmassa on jo aamulla lupaus kesäisestä lämmöstä – elokuun viimeisenä päivänä. Arkeologit ovat töissään torin kaivauksilla. Reittini torin poikki on muuttunut sen mukaan, kuinka torin kantta on avattu ja päällystetty osin uudestaan. Aamuisin olen usein pysähtynyt hämmästelemään esiin kaivettua mukulakivikatua ja talojen jäänteitä sen varrella. Kuinka helppo onkaan kuulla hevosten kavioiden kopsetta ja nähdä vedenhakija kävelemässä kantamuksineen kohti kaivoa.

Jo toukokuussa, kun fokaus-harjoitteluni alkoi, oli lämmintä. Toukokuussa Sirkkalassa oli myös sähköistä, säpinää. Oli päiviä, jolloin oli vaikea keskittyä mihinkään pitemmäksi aikaa. Oli yllättäen tipahtelevia aikatauluja, hyppäämisestä sinne tänne sekä sähköposteja, jotka oli saatava matkaan viipymättä. Aavistus siitä, mistä opetushenkilökunnan arkinen työ koostuu? Mikä sija silloin jää tutkimukselle? Kansatieteen oma harjoittelija Elina oli monissa toukokuun työtehtävissäni seurana, mihin olisi voinut tottua. Joissakin asioissa kaksi selvittää ongelman nopeammin kuin yksi, esimerkiksi sen, millä toiminnoilla internettiin luodaan kotisivut.

Toukokuun monipuolista tehtäväkirjoa olivat myös fokaus-valintakokeen kokoaminen tulosteeksi ja itse kokeen valvominen, lähdeviitteiden tarkistaminen suomalaissiirtolaisten käsinkirjoittamista 1900-luvun alun lehtisistä, sekä avustaminen kansainvälisessä UArctic-kokouksessa, jonka fokaus-aineet järjestivät. Folkloristiikan oppiaineen kevätjuhlien järjestelyihin osallistuin myös. Ilta Hirvensalon Aurinkolahdessa päättyi makkaranpaistoon iltanuotiolla – tällaistakin voi työ olla.

Kesäkuussa työn luonne rauhoittui. Käytävät hiljenivät oppiaineiden osalta, vaikka toisaalta täyttyivätkin abikurssilaisista. Istuin ja palelin tutkijanhuoneessa, jonka ilmastointi oli juuri korjattu ja säädetty suuremmalle joukolle kuin meitä oli paikalla. Avoimesta ikkunasta kuului alkukesän lintujen laulu, sateen ropinaa tuskin lainkaan.

Millaista täällä mahtoi olla 100 vuotta sitten, kun Sirkkalan kasarmi oli täynnä punavankeja? Kuinka moni jakoi huoneen silloin ja mitkä olivat heidän tarinansa? Minä söin eväslounaani kahvihuoneessa mukavasti Hesaria kännykältä selaillen, mutta mitä saivat vangit syödäkseen? Sanomalehtiin kääräistyjä ruuankänttyjä, joita sukulaiset heittivät salaa aidan yli? Vangit raatoivat raskaissa töissä, mutta omani olivat pääasiassa siistiä sisätyötä tietokoneella: Moodle-alustan perustamista valintakokeen läpäisseille uusille opiskelijoille sekä sukellusta uskontotieteen maailmaan, kun tarkistin Kuvittelu-työnimellä kulkeneen kirjan artikkeleiden lähdeluetteloita.

Elokuun alussa Sirkkalan käytävillä oli edelleen hiljaista – mutta tutkijanhuone oli ehtinyt lämmitä mukavaksi heinäkuisten helteiden myötä, jolloin olin lomalla. Uppouduin sekä Kuvittelu-kirjan että toisen, esoteerisuutta käsittelevän kirjan lähdeviitteisiin. Uskontotieteen ulottuvuuksissa tein vielä tiedonhakuja projektiin, jonka aiheena on uuteen uskontoon oppiminen. Vastaan tulivat kansainväliset tietokannat ja julkaisut, joiden aihepiirit veivät ajatukseni hyvinkin kauas.

Aikatasot ja paikat kulminoituivat elokuun lopun työpäiviini. Kampuksella kiersivät jo uudet kulttuurintutkimuksen opiskelijat, ja aistittavissa oli innokkuutta ja jännitystäkin alkavien opintojen edessä. Itse olin Artium-rakennuksen päädyssä olevan kellarin uumenissa inventoimassa kansatieteen ensimmäisen professorin Ilmar Talven laatikoita. Kävin läpi virolaislähtöisen Talven aineistoa jo toukokuussa yhdessä Elinan kanssa, jolloin luetteloimme eräänkin työtunnin eripainoksia, papereita ja lehtisiä. Loput laatikoista sisälsivät kansioita, joihin Talve oli kerännyt hämmästyttävän laajaa tutkimusaineistoaan aina 1940-luvun lopulta lähtien.

Kellarin holvioven metallisäppi on nyt nostettu paikoillaan. Hetken aikaa laukussani vielä olevat avaimet ovat päästäneet minut harjoitteluni aikana paikkoihin, jotka Sirkkalan kampuksella ovat opiskelijalle tavallisesti näkymättömiä. Kansatieteen kahvihuonetta ja siellä käytyjä mielenkiintoisia, hyvinkin hersyviä keskusteluja tulee ikävä – ja ehkä juuri niitä avaimia.

Kun ylitän kotimatkalla kirjastosillan, Aurajoki aaltoilee hiljakseen yläjuoksulle päin. Pinnan alla vesi virtaa kohti merta. Joen rantamilla on loppukesäisen perjantain vapaa ja riehakas tunnelma.

Kokemuksia harjoittelusta kansatieteen oppiaineessa

Millaisia tehtäviä harjoittelija pääsee tekemään kansatieteessä? Harjoittelijamme Elina kertoo tässä jutussa kevään työkentästään.

Olen aivan opintojeni loppuvaiheessa oleva kansatieteen pääaineopiskelija Turun yliopistosta. Olin touko- kesäkuussa syventäviin opintoihin kuuluvassa harjoittelussa kansatieteen oppiaineessa. Toiveenani oli mahdollisimman laajalti päästä näkemään ja kokemaan erilaisia työtehtäviä ja projekteja, ja näin myös tapahtui. Harjoittelun alussa minut tutustutettiin laitokseen, sen työtiloihin ja henkilökuntaan. Sain tavata todella mukavia ihmisiä! Sirkkalan kasarmi on paikkana ihanteellinen toimivine työtiloineen, ja ei siitäkään haittaa ollut, että rakennus on mahdottoman kaunis niin sisältä kuin ulkoakin.

Yksi keskeisimmistä työtehtävistäni liittyi kansatieteen oppiaineen syksyllä 2019 järjestettävään kongressiin, jolla juhlistetaan mm. sitä, että tuolloin tulee kuluneeksi sata vuotta professori Ilmar Talven syntymästä. Yhdessä toisen harjoittelijan kanssa aloimme ideoida tapahtumaan liittyviä nettisivuja, jotka meidän oli tarkoitus tehdä WordPress-järjestelmällä. Itselläni ei ollut mainittavaa kokemusta nettisivujen teosta, mutta otin haasteen innolla vastaan. Oli mahtavaa päästä tekemään sivuja alusta alkaen, ja päästä esimerkiksi suunnittelemaan sivuston ulkoasua!

Ilmar Talveen liittyi myös toinen keskeinen työtehtäväni. Kansatieteen oppiaineella on hallussaan varsin laaja aineisto Ilmar Talven vuosien varrella tekemiä henkilökohtaisia muistiinpanoja, käsikirjoituksia, sekä erilaista kirjallista materiaalia monilla eri kielillä. Tätä kokonaisuutta oli tarkoitus seuloa, järjestää ja luetteloida niin, että jäljelle jäisi tiivistetty ja organisoitu kokonaisuus, joka myöhemmin sijoitetaan uuteen paikkaan. Minulla ei ollut ennalta kokemusta vastaavasta työstä, ja täytyy tunnustaa, että homman alkumetreillä tuli epäilys siitä saisiko siihen laatikkomäärään ikinä minkäänlaista järjestystä.

Onneksi epäilykseni sai hälvetä pian, ja etenimme laatikko laatikolta ja loimme selvyyttä vallitsevaan kaaokseen, jos näin voi sanoa. Tässä työtehtävässä oppi pikkuhiljaa erottamaan oleellisen epäolennaisesta, ja hallitsemaan varsin suuria kokonaisuuksia. Oli myös mielenkiintoista päästä näkemään mitkä asiat olivat olleet professori Talven sydäntä lähellä, ja projektin myötä Talve henkilönä tuli paljon tutummaksi.

Aivan harjoittelun lopussa pääsin vielä mukaan järjestämään läksiäisjuhlia eläkkeelle siirtyneelle tutkijalle. Tässä työtehtävässä tuli harjoitettua sekä organisointitaitoja että käytännön toteutusta.

Harjoittelun aikana sain myös toimia tutkimusapulaisena, kun etsin professorille hänen tutkimustyöhönsä liittyvää aineistoa. Hyvin mielenkiintoinen ja opettava työtehtävä tämäkin. Pääsin myös osallistumaan kulttuuriaineiden pääsykokeisiin, ja oli mukava nähdä luentosali niin täynnä hakijoita! Tässäkin jutussa oli hienoa huomata, kuinka iso kokonaisuus pikkuhiljaa rakentuu pala palalta.

Miltä tulevaisuuden museo voisi näyttää? Toiminnallisuutta museologian opetukseen!

Kirjoittajat:
Maija Mäki on Turun yliopiston kansatieteen ma. yliopisto-opettaja, joka opettaa myös museologiaa.
Sirkku Pihlman on Turun yliopiston museologian oppiaineen hoitaja.

Monen fokaus-opiskelijan (vaikka ei suinkaan kaikkien) haaveammatti löytyy museokentältä. Suosittu sivuaine on museologia, johon Turun yliopiston opiskelijat ohjautuvat pääsykokeen kautta. Museologian opintoihin liittyy paljon käytännönläheistä työskentelyä museo- ja kulttuuriperintöteemojen parissa.

Turun yliopiston museologian opiskelijat aloittavat opintonsa Johdatus museologiaan -opintojaksolla. Opintojaksolla tulevat tutuiksi museologian jotkin keskeiset käsitteet ja ajattelutavat, ja museoiden historiaa, nykyhetkeä ja tulevaisuutta hahmotellaan. Parasta opiskelijoiden mielestä ovat opintojakson ekskursiot, jotka herättelevät huomaamaan, miten monin tavoin menneisyys on läsnä ympäristössämme ja tutustutaan siihen, miten paikallismuseo toimii yhteisössään ja ympäristössään. Erityismaininnan saavat museon tarjoama kahvi ja pulla, joilla on museoidenkin yhteisöllisyydessä merkitystä. Opintojaksolta toivotaan myös keskustelevuutta, jota tulevaisuuden museota pohtiva työpaja kurssilla edisti.

Museologian perusopinnot tarjoavat vuosittain toistuvan peruspaketin museo-organisaation ja sen tehtävien monimuotoisuudesta, museoiden kokoelmista ja niiden vaalimisesta, museokommunikaatiosta, museon yhteiskuntavastuista ja lopuksi ympäristödokumentaation kenttäharjoituksen ja harjoittelun.  Aineopintojen sisällöt vaihtelevat enemmän vuosittain. Painotus on kommunikaatiossa ja käytännön sovelluksiin pyrkivässä yhteisvastuullisessa työskentelyssä, usein yhdessä muiden toimijoiden kanssa. Tämä herättää välillä poikkeavuudessaan hämmennystä, osa opiskelijoista taas pääsee elementtiinsä. Toiminnallisia, ei pelkästään verbaalisia yhdessä työskentelyn muotoja on hyvä saada lisää jo perusopintojen kursseille. Mutta millaiset työmuodot saavat aikaan oivalluksia ja rohkeutta tarttua uusiin kysymyksiin?

Tänä syksynä opiskelijoita aktivoitiin Johdatus museologiaan -opintojaksolla pohtimaan tulevaisuuden museota. Työpajamuotoista työskentelyä edelsi ”Museot ja uudet teknologiat” -teemalla pidetty alustus. Luennolla pohdittiin museoiden tulevaisuuden kehitystä erityisesti teknologioiden kautta; esille nostettiin esimerkiksi digitalisaation vaikutuksia museokommunikaation kannalta. Työpajatyöskentelyssä abstrakteilta ja ehkä myös futuristisilta tuntuvat pohdinnat konkretisoituivat yhdessä tekemisen ja ihmettelyn myötä.

Ennen työpajatyöskentelyä opiskelijat olivat itsekseen listanneet ”Museo 2050” -teemaan sitoutuen mielestään merkittäviä muutosvoimia, jotka muokkaavat museolaitosta. He olivat myös pohtineet sellaisia museoihin liitettäviä tekijöitä, jotka ovat tulevaisuudessa muuttuneet ja toisaalta sellaisia asioita, joiden he ennakoivat pysyneen suhteellisen muuttumattomina.  Työpajassa opiskelijat alkoivat pienryhmissä jakaa esiymmärrystään ja ajatuksiaan, minkä jälkeen ryhmät alkoivat rakentaa – mistäpä muusta kuin Lego-palikoista tulevaisuuden museota. Tehtävänä oli ideoita sitä, miltä Museo 2050 voisi näyttää, mitä siellä voitaisiin tehdä ja kenelle tulevaisuuden museo olisi suunnattu tai keitä se edustaisi.

Opiskelijat rakensivat pienryhmissä neljä museota.

Poliisimuseo
Tulevaisuuden poliisimuseon teknologisia ratkaisuja.
Luontoa, kulttuuria ja raunioita,
Tulevaisuuden museo: luontoa, kulttuuria ja ennallistettuja raunioita.

Poliisimuseo toimii maanalaisissa tiloissa ja hyödyntää uusinta teknologiaa paitsi energiankeruussa aurinkosähkön avulla, myös virtuaalitodellisuuksia luovan ”pyörteen” kautta. Toinen museo yhdisti luonnon- ja kulttuuriperintöä luoden moniaistisen yhteisöllisen ajanviettotilan. Kolmannessa museossa toteutettiin museokierros sekä fyysisten objektien että virtuaalisten elämysten avulla kahvittelua ja perinteistä kirjeen lähettämistä unohtamatta. Neljännessä museossa luotettiin vaikuttavaan tilalliseen kokemukseen sekä arkkitehtonisiin elementteihin, jossa museorakennus itsessään on jo merkittävä nähtävyys.

Monitoimitila
Tulevaisuuden museo monitoimitilana.
Museoarkkitehtuuri
Tulevaisuuden museo kokemuksellisen tilan luojana.

Lopuksi opiskelijat äänestivät museoista todennäköisiä ja toivottavia tulevaisuudenmuseon elementtejä. Uuden teknologian elementit saivat ääniä, mutta myös luonnon ja todellisten ihmisten läsnäolo (ei ainoastaan virtuaalinen tai robotisoitu) koettiin tulevaisuuden museossakin tärkeäksi. Tarinallisuus ja oivalluksien jakaminen harjoittivat opiskelijoitamme verkostoituneeseen, yhdessä ideoivaan ja uusiutuvaan museomaailmaan.

Opiskelijamme ovat paitsi tulevaisuuden kokijoita, myös tulevaisuuden tekijöitä. Heille on opintojen kuluessa muodostunut yleensä vahva historian ymmärrys ja näiden pienimuotoisten harjoitusten avulla herättelemme myös tietoisuutta tulevaisuudesta. Historian ymmärryksen ja tulevaisuustietoisuuden kautta saamme tulevaisuudessa kentälle vastuullisia ja tiedostavia museoalan ammattilaisia. Joilla on lisäksi kykyä ja tahtoa kokeilulle.

 

Pitch!

Turun yliopistossa oli viime keväänä käynnissä lukuvuoden 2016-2017 Intoa!-yrittäjyystekokilpailu, jonka pääpalkinto oli arvoltaan 30 000 euroa. Yrittäjyystekopalkinto myönnettiin kannustuksena ja tunnustuksena henkilölle tai tiimille, joka oli onnistuneesti ja oma-aloitteisesti edistänyt yrittäjämäistä asennetta ja toimintaa Turun yliopistossa. Ehdokkaaksi oli voinut ilmoittautua itse tai ehdottaa toista henkilöä tai tiimiä palkinnon saajaksi.

Rohkeutta!

Olimme hetken luovuusimpulssissa ilmoittaneet Kirsi Hännisen kanssa kilpailuun yhdessä vetämämme folkloristiikan ja uskontotieteen Kulttuurialan työelämätaidot (3op) -opintokokonaisuuden. Huhtikuun puolivälin perjantaina istuin päärakennuksen toisessa kerroksessa katsomassa, miten remonttimiehet taiteilivat tikapuitaan kapeassa käytävässä. Yritin olla hermostumatta, lähinnä siksi, että olin menossa elämäni ensimmäistä kertaa pitchaamaan raadin eteen.

Viikkoa ennen oli sähköpostiini tullut onnitteluviesti siitä, että olimme kilpailussa jatkoon päässeiden joukossa. Viestin raikkaus ja nopeus kieli toisenlaisesta kulttuurista, johon olin itse tottunut kurssimme esittelyissä. Sen mukaan jatkoon päässeillä oli mahdollisuus tulla pitchaamaan eli myymään idea intoa!-yrittäjyystekoraadille ennen voittajan päättämistä.  Viestiin oli sujautettu myös ehdotus: (Jos pitchaaminen ei ole sinulle tuttua, täältä löytyy lisätietoa: http://nystartup.fi/ohjelman-askeleet/pitch-ja-presentaatiot/).

Minähän ilmoittauduin. Kirsi ei ollut samassa kaupungissa, ja muille kurssin aikaisemmille pitäjille ei aika sopinut. Sain paluupostissa ilmoituksen, että ”tarkka kellonaika sinulle/tiimillesi on klo 16:20 – 16:30 (10 minuuttia). Pitch saa olla kestoltaan enintään neljä minuuttia. Muun ajan raati voi tehdä tarkentavia kysymyksiä. Aikarajat ovat ehdottomia. – – Jos käytät pitchauksessa apunasi power point -esitystä, voit toimittaa sen meille etukäteen sähköpostitse ti 18.4.2017 klo 15 mennessä. Näin esityksesi on raadilla valmiina, ja säästää arvokasta 10 minuutin aikaa, joka sinulla on käytössäsi vaikutuksen tekemiseen.”

M5
Opiskelupolku jatkuu työelämäurana

”Tsemppiä!”

Olin aiemmin tehnyt 20 minuutin power point -esityksiä. Niihin mahtui kielestä riippuen noin 16/20 diaa. Nyt tulisi kurssin myyvä idea olla nopean laskun mukaan kolmessa diassa. Ja tehdä vaikutus! Katsoin muutaman videon läpi hissipuheen pitämisestä. Oleellista olisi paikallistaa ongelma, johon tarjoamme ratkaisun.

Minun oli ensin siis löydettävä ongelma. Muotoilin sen näin: Minä ja kolleegani olemme tunnistaneet kulttuurialan opiskelijoiden työllistymisessä kaksi ongelmaa:
ONGELMA1: Työelämä muuttuu koko ajan, ne työelämätaidot, jotka me opettajat näemme nyt oleellisiksi eivät kaikki ole samoja kun opiskelijat valmistuvat – lyhyessä 3 op:n kurssissa ei välitetä sydämen sivistystä tai sisällöntuottamista – se tehdään muilla kursseilla
ONGELMA2: Työelämässä humanisteilla ei ole selkeää ammattia, johon valmistuvat.

 Sen jälkeen luin lainauksen opiskelijamme oppimispäiväkirjasta. Siitä, miten hän oli oivaltanut kurssillamme, miten tärkeätä on tehdä hyviä kysymyksiä. Koska halusin kertoa vuorovaikutuksestamme opiskelijoiden kanssa, esitin kysymyksiä itsellemme kurssin vetäjinä:
– Miten opiskelijamme löytäisivät paikkansa työelämässä?
– Mitä opetamme, jotta sen hyöty kantaa pitkälle? Millainen on kulttuurialan jatkuvasti muuttuvien työkuvien notkea ammattilainen, sisäinen yrittäjä?
Olin kilpailemassa yrittäjyyspalkinnosta
Hissipuheopetusvideoiden mukaan seuraava vaihe oli esittää ratkaisut ongelmiin. Meille ratkaisu oli se, miten opetamme:
– Miten ohjaamme opiskelijaa tulemaan omaksi oppaakseen työelämässä? eli
– Miten ohjaamme opiskelijat mallintamaan työelämässä vaadittua sisäistä yrittäjyyttä?
– Miten saatamme yhteen työelämän kokemustiedon (töissä oppii olemaan töissä) ja opiskelijat?
Nämä opetuksen menetelmälliset kysymykset olivat kurssin yli kymmenvuotisella vuosi-vuodelta-suunnittelulla rakentuneet seuraaviksi työtavoiksi:

  1. a) yhteistyö asiantuntijoiden kanssa – jo työelämässä olevat oppiaineiden opiskelijat, alumnit ja muut kokemuksen välittäjät kertovat siitä, miten he löysivät opiskelupolulta työelämään; missä he onnistuivat, miten verkostoituivat, miten työura näyttää ”suunnitelluilta sattumilta” eli miten luomme sattumille hyvät olosuhteet? Miten tartumme tilaisuuteen?
  2. b) yhteistyö Rekryn eli Turun yliopiston työelämäpalveluiden kanssa:
    – ensimmäiset kerrat jossa Rekrystä kysytään, miksi opiskelija on tullut opiskelemaan juuri näitä oppiaineita, ohjausta kysymään itseltä omia arvoja, omia mielenkiinnon kohteita, tavoitteita, ja mitä niiden eteen voi tehdä, tai voisiko esimerkiksi yhdistää harrastuksen ja opiskelun?
    – opastusta tekemään työhakemus ja cv-klinikka: cv:n muokkaus kädestä pitäen tiettyä työpaikkaa varten: niin että siitä selviää vilkaisulla tärkeimmät asiat
  3. c)  työelämään on lähdettävä, otettava askel kerrallaan, samoin ulos kampukselta kulttuurialan ammattilaisten luokse, jotka kertovat työstään ja urapolustaan

 

”Mitä tämä maailma tarvitsee, jota itse pystyn antamaan?”

Lopuksi luin otteita opiskelijapalautteista siitä, miten opiskelijat tunnistavat omat työelämävalmiutensa:

– ”minulla on kyky nähdä työtä siellä missä sitä ei vielä ole!”
– ”olen paljon muuta kuin vain se mitä opiskelen: olen verkostoni, harrastukseni, kokemukseni”
– ”pystyn hallitsemaan useaa asiaa samanaikaisesti”
– ”olen vahva sopeutumaan”
– ”osaan ottaa huomioon kaikkien osapuolten näkökannat ja muodostaa niistä yhteisen linjan”
– ”opin harrastuksessani aikatauluttamista ja koordinaatiota”
– ”tarvitsen hiljaisia hetkiä keräämään energiaa”
– ”haluan tehdä myönteisen muutoksen ympäristössäni”
Näytin esimerkkinä viime syksyn ohjelman. Pohdin myös, mitä voisimme parantaa kurssillamme. Olemme hyviä sisällöntuottajia, mutta PR:ää, PP:tä, esittämistä, esiintymistä ja kotisivujamme voisimme parantaa ammattiavun avulla, esimerkiksi seuraavilla yhteistyötavoilla:
– käyttää monipuolisemmin asiantuntijoita, jos olisi varaa
– työpajatyöskentelyä, kotisivujen tekemisessä – esiintymistaitojen koulutuksessa
– kehittää työelämäpäivien sisältöä niin, että niissä olisi esimerkiksi tulevaisuustyöpajoja ideariiheineen omista yrityksistä, yrityshautomojen suuntaan.

Mitä jos?

Oli myös esitettävä, mihin käyttäisimme palkintorahat. Palkinto mahdollistaisi käyttää yritysalan asiantuntijoita kurssilla, kouluttaa opettajia ja mahdollisesti opiskelijatuutoreita, joiden saamasta koulutuksesta olisi hyötyä useammalle kuin yhdelle vuodelle. Kirsin kanssa olimme suunnitelleet paljon muutakin, jolla en neljäminuttisessa testannut raadin huumorintajua.

Kurssin (jo monesti) läpikäyneenä sanoisin, että vaikka emme voittaneet, opin tätä tehdessäni ainakin pitämään hissipuheen ja uskomaan omaan yrittäjyyteeni.

– Jaana Kouri –