Unkari on purkissa!

FT Hanneleena Hiedan johtama Nomadeja ja talonpoikia – unkarilaisen kansallisen historiallisen kuvaston käyttövoima ja houkuttelevuus –hanke on tullut päätökseensä. Koneen Säätiön tukemassa hankkeessa työskentelivät Hanneleena Hieta Turun yliopistosta ja apulaisprofessori László Mód sekä opiskelijat Dóra Tauppert ja István Viktor Gyuris Szegedin yliopistosta. Hankkeessa tutkittiin unkarilaista kulttuuriperintöä, erityisesti sen esittämisen ja kiinnostavuuden näkökulmista.

Aloitin hankkeessa 1.8.2017. Työpisteeni oli Turun yliopistolla Historian, kulttuurien ja taiteiden tutkimuksen laitoksella. Lisäksi oli sovittu, että Unkarissa Szegedin yliopiston Kansatieteen ja kulttuuriantropologian laitoksella minulla on aina tarvittaessa työpistemahdollisuus. Ensimmäisen matkani Unkariin tein jo 29.8.–6.9.2017. Silloin dokumentoitiin Szobori búcsú -niminen yleisötapahtuma Ópusztaszerin muistomerkkipuistossa, minkä lisäksi teimme László Módin kanssa useampana päivänä kirjasto- ja arkistotyöskentelyä alkuperäisen 1800–1900 -lukujen taitteen Szobori búcsún kirjallisten lähteiden parissa. Nämä ovat tallennettuina Somogyi-kirjastossa Szegedissä. Toisen matkan tein joulukuussa 2017. Silloin dokumentoitiin Magyarok karácsonya -niminen yleisötapahtuma ja lisäksi teimme useita asiantuntijahaastatteluita. Haastattelut on tallennettu Turun yliopiston Historian, kulttuurien ja taiteiden tutkimuksen arkistoon.

Keväällä 2018 työstimme aineistoja ja kirjoitimme esitelmää Communicative Space – Political Space 11th Central and Eastern European Communication and Media -konferenssiin, joka pidettiin Szegedissä 30.5.–1.6.2018. Siitä kerroinkin aiemmassa postauksessa Fokaus-blogissa. Tämän jälkeen ryhdyimme työstämään esitelmän pohjalta artikkelia ’Szobori Búcsú: A tradition reinvented multiple times’ konferenssijulkaisuun. Artikkeli odottaa julkaisua Proceedings-julkaisussa alkuvuodesta 2020 Pólay Elmér -säätiön kustantamana. Olemme kokeneet tärkeäksi, että tutkimustuloksemme pysyvät Keski-Euroopassa, niiden julkaisu Suomessa tuskin saavuttaisi niitä, joille tieto on erityisesti tarpeen.

Syksyllä 2018 tein matkan Unkariin lokakuussa. Sen pääkohde oli hankkeen toinen tutkimuskohde Fertödin linna lähellä Itävallan rajaa. Linna on ainoa merkittävä Unkarin puolelle jäänyt Esterházy-suvun monumentti. Se on Unkarin valtion omistuksessa toisin kuin itävaltalaiset kohteet, joita hallinnoi suvun perustama säätiö. Kuitenkin Unkarin valtio on antanut asuintilat linnasta suvun nykyiselle päämiehelle. Linna ja sen kokoelmat sekä toiset, Budapestissa sijainneet Esterházy-suvun kokoelmat herättivät juuri noihin aikoihin ja keväällä 2019 suuria intohimoja, niin kulttuurisia kuin poliittisiakin, joten hankkeemme oli ajankohtaisempi kuin kuvittelimmekaan sitä suunnitellessa. Teimme linnassa lingvisti Gabriella Botkan kanssa perusteellisen kiertokäynnin ja dokumentoimme aluetta ja siihen liittyviä opastuksia muistiinpanoin ja valokuvin. Aineistojen lisäämiseksi kävin linnassa vielä uudelleen toukokuussa 2019. László Mód käytti hankkeen matka-apurahansa kiertämällä Esterházy-kohteita Itävallan puolella kesällä 2019.

Keväällä 2019 oli aika jo alkaa kertoa hankkeen tutkimustuloksista suurelle yleisölle.  Kerroin hankkeesta kansatieteen jatkokoulutusseminaarissa tammikuussa, jolloin pystyimme integroimaan hankkeen tuloksia Turun yliopiston opetukseen, lisäksi hanke on ollut esillä kahdesti perusopetuksessa kurssilla Johdatus kansatieteen nykyteemoihin. Huhtikuussa puolestaan esitelmöin aiheesta Monikasvoinen Unkari – kulttuuriperinnön kirjo Turun yliopistossa. Tilaisuuden järjestivät yhdessä Turun yliopiston kansatiede ja Turun seudun Kalevalaiset ry.

Viimeisen matkan (tähän mennessä) Unkariin tein toukokuussa 2019. Matkan päätarkoitus oli pitää hankkeen lopetusseminaari Szegedin yliopistolla ja käydä vielä kerran Fertödin linnassa. Päätösseminaariin osallistui 20 henkilöä, joista kolme oli suomalaista ja loput unkarilaisia. Seminaarissa kuultiin kuusi esitelmää. Oman hankkeemme esitelmiä olivat Hanneleena Hieta: A reconstruction of a golden era – some thoughts on the Fertöd Esterhazy visitor experience; István Viktor Gyuris – Dóra Tauppert: Rethinking Cultural Heritage? Szer Monastery in a New Perspective  sekä László Mód: Ópusztaszer Heritage Park as a Site of Statues and Monuments? Lisäksi hankeseminaarissa puhuivat kommunikaatio- ja mediatutkimuksen professori Bertalan Pusztai ja hänen jatko-opiskelijansa Édua Csörsz, sekä Turun yliopiston kansatieteen jatko-opiskelija Anja Mikkola.

Seminaarin jälkeen päätimme, että esitelmistä muokataan esseekokoelma, joka julkaistaan Szegedin yliopiston Kansatieteen ja kulttuuriantropologian laitoksen julkaisusarjassa ja kirjan toimittaisin minä. Se on nyt taittovaiheessa. Lisäksi päätimme, että jatkamme samalla kokoonpanolla Hieta – Mód – Pusztai vielä yhteistyötä järjestämällä oman symposiumin 13. suomalais-ugrilaiseen konferenssiin Wienissä elokuussa 2020. Symposiumiin ’Cultural Heritage, Identity Symbols and Traditions (Old, New, Invented)’ tuli n. 50 esitelmäehdotusta, joista valitsimme kymmenen parhaiten symposiumin teemaa tukevaa edustajaa.

Ruhtinas Miklós Esterházy odottaa puistosta saapuvaa hovisäveltäjä Haydnia. Kuva Fertödin linnan pihalta. (Hanneleena Hieta 2019)

Hankkeen video julkaistiin YouTubessa 18.6.2019. Sen käsikirjoitti ja editoi Hanneleena Hieta. (Löytyy hakusanalla Nomadit ja talonpojat [Koneen säätiön rahoittama hanke 2017-2019].)

Tämän postauksen lopuksi on hyvä kiittää kaikkia fokauslaisia seurasta. Vaihdan työnantajaa. Arkistoala veti sittenkin puoleensa enemmän kuin akateeminen tutkimus. Siirryn nyt Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän alueelliseen keskusrekisteriin.

Hanneleena Hieta

Tunnelmallinen Budapest – Kulttuurintutkijoiden ekskursio

IMG_0638
Kengät Tonavan rannalla. Kuva: Annika Hämäläinen

Lokakuun alussa kahdeksan innokasta kulttuurintutkijaa matkusti suureen ja eläväiseen Budapestiin. Edellisestä opiskelijoiden itse järjestämästä ulkomaan ekskursiosta oli ehtinyt vierähtää jo tovi ja siksi reissu oli kovasti odotettu. Ekskursion eteen työskenneltiin puoli vuotta kuuden opiskelijan voimin. Erikseen perustetun toimikunnan tehtäviin kuului varainkeruuta sekä erilaisten asioiden organisointia, selvittelyä ja huolellista suunnittelua.

Saapumisen jälkeen emme ehtineet hengähtää hetkeäkään, sillä vierailu Suomen Budapestin instituutti FinnAgoraan oli sovittu samalle päivälle. Vanhan Budan ja uudemman Pestin erot huomasimme jo heti aluksi kiivetessämme kauniiden vanhojen talojen reunustamia katuja kukkulan rinteelle, jossa instituutti sijaitsi. Ovipuhelimesta kajahti reipas ”Terve!”, jonka jälkeen meidät päästettiin sisään suljetulle sisäpihalle. Tunnelma instituutissa oli avoin ja mukava. Saimme kuulla instituutin toiminnasta ja esitimme kysymyksiä harjoitteluun ja työskentelyyn liittyen. Lopuksi keskustelimme myös Budapestista yleisesti.

Viiden päivän aikana ehdimme tutustua kaupunkiin rauhassa. Budapestissa moni asia oli ihan konkreettisestikin yllätyksellistä, sillä usein nähtävyys oli yhtäkkiä edessämme suoraan metrosta noustessa. Näin kävi muun muassa parlamenttitalolle, jonka näkeminen aiheutti meissä pienen hiljaisen hetken. Sankarien aukio oli myös todellisuudessa paljon suurempi, kuin sen kuvien perusteella oli olettanut olevan. Aukion reunalla sijaitseva Budapestin kuvataiteen museokaan ei hävennyt koossaan edellisille. Se sulki sisäänsä kolme kerrosta eri aikakausilta peräisin olevaa taidetta. Aloitimme alakerrasta, jossa esiteltiin Egyptiä ja antiikkia monien huoneiden verran. Toisen kerroksen renessanssityyliin sisustetut salit olivat vaikuttavia, ja niistä tulikin monen suosikkinähtävyys museossa. Kolmannessa kerroksessa oli esillä valtava määrä eurooppalaista taidetta.

IMG_0130
Budapestin kuvataiteen museon kaunis sali. Kuva: Ronja Kantola

Budapestin juutalaisen korttelin laitamalta löytyi harmaana kohoava Terrorin talo. Jo ulko-ovien ulkopuolella saattoi aistia rakennuksesta huokuvan surun ja traagisen historian. Ulkoseiniin oli kiinnitetty murhattujen juutalaisten kuvia. Sisälle astuessa vastassa oli video, jossa raavas mies itki kokemiaan kauhuja, ja pohti voiko sellaista, juutalaisten kansanmurhaa, edes antaa anteeksi. Terrorin talo kuvasi kaikkineen Unkarin traagista historiaa syvästi liikuttavalla tavalla sekä Natsi-Saksan että Neuvostoliiton sorron ajoilta. Terrorin talo veti hiljaiseksi. Kaikessa koskettavassa kauheudessaan, Terrorin talo oli erinomainen museo. Terrorin talon jälkeen ”Kengät Tonavan rannalla ” -juutalaisten muistomerkillä vieraileminen tuntui luontevalta teolta.

Pyhän Tapanin kirkko siinsi kadun päässä ja hohti poikkeuksellisen valkoisena verrattuna sitä ympäröiviin rakennuksiin. Sisältä kirkko oli lattiasta kattoon kultaa katoliseen tyyliin. Reliikin ympärillä parveili ihmisiä. Paikallisia uskonnonharjoittajia ei näkynyt, mutta turisteja oli laumoittain. Olimme aikaisemmin käyneet kurkistamassa eräässä toisessa kirkossa, joka oli paikallisten suosiossa. Katolisuuden ja luterilaisuuden eroja ymmärsi heti paremmin, kun uskonnollisuutta näki konkreettisesti ihmisten arjessa. Unkarilaisille uskonto on käsinkosketeltavaa – pyhää vettä, ristinmerkkejä, kynttilöitä ja rahaa. Omissa puukirkoissamme henkisyys on se, mille annetaan eniten merkitystä. Viihdyimme Pyhän Tapanin kirkossa kauan ihastellen sisätilan koristeellisuutta. Lähtiessä pysähdyimme nauttimaan ruusun muotoisia artesaanijäätelöitä kirkon portaille.

IMG_0682
Näkymä Pyhän Tapanin kirkkolle avautui yllättäen. Kuva: Annika Hämäläinen

Kirkolta matka jatkui Budan linnalle. Jylhänä kohoava linnan alue sijaitsi Budan puolella olevalla Linnavuorella. Onneksi vuorelle ei tarvinnut kävellä, sillä suoraan ketjusillan päästä vuorelle pääsi funikulaarilla. Funikulaari yllätti toimivuudellaan, mutta myös pitkällä historiallaan. Sympaattisen näköinen laite oli palvellut jo vuodesta 1870, nähden myös maailmansodat ja Unkarin historian monet vaiheet. Linnan alue tarjosi hyvät näkymät Budapestin ylle, sekä komeaa arkkitehtuuria ja patsaita.

Illalla pulahdettiin Széchenyin kylpylän lämpimien altaiden syleilyyn. 1900-luvun alussa rakennettu kylpylä hehkui historiaa. Tämä keltainen kaunis uusbarokkinen kylpylä tarjosi juuri sellaisen kokemuksen kuin Euroopan kylpylöiden pääkaupungilta voi odottaakin. Kylpylän sisäpuolelta löytyi myös suomalaiseksi saunaksi nimetty sauna sekä lunta, jonka avulla saattoi vilvoitella saunasta tultuaan.

Viimeisenä päivänä ihailimme Budapestia tuolihissistä käsin. Puolen tunnin bussimatkan päässä kauempana Budan kukkuloilla Zugliget tuolihissi kuljetti meidät Budapestin korkeimmalle kohdalle 529 metriin kohoavan János-hegyn huipulle.

Vaikka ekskursio tarjosi paljon, jäi Budapestiin vielä paljon nähtävää. Tulevaisuudessa monen kulttuurintutkijan voikin varmasti löytää vielä uudestaan Budapestin kauniilta ja historiallisilta kaduilta. Budapest teki moneen lähtemättömän vaikutuksen.

 

Kutu ry:n Budapestin ekskursiota sponsoroivat Taide- ja kulttuurialan ammattijärjestö TAKU ja Museoalan ammattiliitto MAL. Kiitos!

Ronja Kantola ja Annika Hämäläinen