Roosa Oksaharju
Kuva 1. Zhiyao Chen ja Clark Eselgroth Jorma Elon Kesäyön unelma -baletissa. © Roosa Oksaharju 2024.
Työni balettivalokuvaajana on sekä näkyvää että näkymätöntä. Mainoskuvia näkevät nekin, jotka eivät tule katsomaan esityksiä, mutta harva tulee ajatelleeksi, millaista työtä ja erikoisosaamista kuvien taustalla on. Kutsunkin teidät nyt mukaani kuvauskeikalle Suomen Kansallisbalettiin.
Oopperan suurella näyttämöllä valmistaudutaan läpimenoharjoitukseen. Minä leiriydyn katsomoon rivin viisi keskelle. Repussani on kaksi kameraa objektiiveineen, akkuja ja muistikortteja ja desinfiointipyyhkeitä. Ennen jokaista kuvausta puhdistan kamerat, alustan muistikortit ja tarkistan, että kaikki toimii niin kuin pitää.
Heittäytymistä ja hallintaa
Produktiokuvaus alkaa etukäteissuunnittelulla. Siihen ei välttämättä kuulu muuta kuin tuotannon nettisivun läpi lukaiseminen, mutta toisinaan saan nähdä teosta valokuvista, videoista tai harjoituksia seuraamalla. Tärkeintä on tunnustella teoksen yleistä atmosfääriä, hahmotella tunnelmia ja ideoita, ehkä painaa mieleen hienoja visuaalisia yksityiskohtia. Pitkälle meneviä suunnitelmia on kuitenkin vaikea tehdä. Näyttämöteos on valtavan suuri elävä olento, joka muuttuu jatkuvasti matkallaan kohti ensi-iltaa.
Varsinainen kuvaustyö on pitkälti vaistonvaraista: katsomista ja kokemista ja tilanteisiin reagoimista, katukuvaaja Cartier-Bressonia lainatakseni ratkaisevien hetkien metsästämistä. Balettivalokuvaajan on osattava balettia yhtä hyvin kuin valokuvausta. Klassisen baletin liikekielen pikkutarkan kieliopin on oltava selkärangassa samalla tavalla kuin järjestelmäkameran manuaalivalotuksen toiminnan. Kun harjoitus näyttämöllä alkaa, kuvaajalla harvemmin on sekunnin murto-osaakaan ylimääräistä aikaa miettiä.
Kuva 2. Kansallisbaletti Jorma Elon Kesäyön unelmassa. © Roosa Oksaharju 2024.
Balettivalokuvalla on samankaltaisia kurinalaisuuden ja tyylin puhtauden vaatimuksia kuin tanssijoillakin. Tanssijat on tietenkin esitettävä kuvissa niin edustavasti kuin suinkin mahdollista. Tasapainottelen luovan ilmaisun ja klassisen tyylin välillä sekä omasta että kuvattavieni puolesta. Samalla dokumentoin teosta mahdollisimman monipuolisesti. Kuvissa on solisteja ja ryhmää, lähikuvia ja laajakuvia, tanssiteknisiä huippukohtia ja draamattista toimintaa, lavasteita, pukuja, tarpeistoa.
Kaiken ytimessä on kuitenkin teoksen sisältö. Tarina. Teema. Haluan ilmaista kuvillani, mitä teos sanoo ja mitä se saa minut tuntemaan.
Valoa ja pimeyttä
Valo on valokuvan elementaalisin tekijä. Teatterissa siitä vastaa teoksen valosuunnittelija. Valokuvaajan on hyödynnettävä vallitsevaa valoa parhaansa mukaan omassa työssään, toisaalta myös taltioitava ja esiteltävä suunnittelijan työtä.
Näyttämökuvissa on pilkkopimeyttä ja sokaisevaa kirkkautta samaan aikaan. Kaikki muu voi olla alivalottuvaa kuin haudassa, mutta aina jostakin jokin pieni valokiila löytää ballerinan kärkitossun satiinin, joka palaa heti puhki. Muun muassa tämän vuoksi jälkikäsittely on yhtä olennainen osa prosessia kuin itse kuvauskin. Kuvia on siistittävä, siloteltava, hiottava.
Katsomista ja säätämistä
Kuvasadon tehokas läpikäyminen ja tarkoituksenmukaisesti onnistuneiden kuvien valikoiminen on myös tärkeä taito sinänsä, etenkin kun kuvia tulee kerralla useita satoja, kokoillan baletista jopa pari tuhatta, ja niitä halutaan nopeasti käyttöön.
Kuvauksen jälkeen kotiin päästyäni siirrän kuvat kovalevylle, selaan ne läpi, merkkaan joukosta onnistuneet – kymmenen prosenttia onnistuneita on aika hyvä saavutus – ja käsittelen ne saman tien. Yleisen terävöinnin ja kohinanpoiston jälkeen säädän jokaisen kuvan erikseen, rajaan ja suoristan, kaivelen yksityiskohtia varjoista, poistelen teippimerkkejä ja pikkuroskia lattioilta. Vähitellen alan nähdä, millainen kuvamaailma juuri tällä teoksella minun kuvaamanani on.
Kuva 3. Giulio Diligente (vas.) ja Kansallisbaletin tanssijat Jorma Elon Kesäyön unelmassa. © Roosa Oksaharju 2024.
Menen seuraavana päivänä uudestaan kuvaamaan, uusien ensi-iltojen kohdalla seuraavalla viikollakin. Kaiken aikaa talossa pyörii suuri kuvavalintojen mylly. Kuvat kiertävät ainakin viestinnässä, koreografilla tai harjoituttajalla sekä taiteellisella johtajalla, ja kaikki tekevät valintoja, kunnes koossa on viimeistelty setti teoskuvia. Käsiohjelma uurastetaan yhden hektisen viikonlopun aikana painokuntoon. Silloin minä päivystän sähköpostin ja Photoshopin ääressä, sillä useimmiten kuviin on tehtävä joitakin muokkauksia.
Ensi-iltaan mennessä työni on tehty. Kuvat ovat liikkeellä.
Kirjoittaja on kulttuurien tutkimuksen opiskelija Turun yliopistossa ja ammattivalokuvaaja, joka toimii Suomen Kansallisbaletissa teoskuvaajana.
Kirjoitus on tehty osana Kulttuurialan työelämävalmiudet (2024) -kurssin suoritusta.
KUTU: Kulttuurien tutkijat tuumailevat 