Uskontosensitiivisen joulun epäsensitiivisyys

Joona Vuorinen

Kuva: Joulutunnelmaa huokuva Viirun ja Pesosen kansi. Tarina saa onnellisen lopun, kun kyläläiset tulevat pelastamaan Viirun ja jalkansa loukanneen Pesosen joulunvieton. https://www.tammi.fi/wp-content/uploads/sites/3/2024/10/9789513091217_frontcover_final-768×1172.jpg

Joulukuun alussa katselin lasteni kanssa Pikku Kakkosta ja sen perään Ylen tämän vuoden joulukalenteria. Näiden pohjalta päädyin pohdiskelemaan sitä, millainen kuva joulusta rakentuu lasten populaarikulttuurissa.

Populaari lapsille suunnattu joulukuvasto on pääasiassa uskontosensitiivistä. Uskontosensitiivisyys voidaan suomentaa kyvyksi lukea uskontoja ja huomioida uskonnon ja kulttuurin merkitys ihmisten elämässä. Joulun yhteydessä tämä näyttää tarkoittavan sitä, että jouluisissa lastenkulttuurituotteissa joulu näyttäytyy puhtaasti sekulaarina juhlana.

Yhä sekularisoituvassa yhteiskunnassa uskontosensitiivisyys ymmärretään (luonnollisesti) enenevässä määrin negatiivisen uskonnonvapauden kautta: ihmisellä on oikeus olla osallistumatta uskonnollisiin tapahtumiin ja olla ”altistumatta” uskonnolliselle sisällölle vastoin tahtoaan. Siksi on ymmärrettävää, että laajaan levikkiin suunnatut joulun kulttuurituotteet pyrkivät mukautumaan tähän tavoitteeseen. Tarkastelin tätä kirjoitusta varten joulukuussa 2025 satunnaisesti valittua joukkoa populaareja lapsille suunnattuja joulun kulttuurituotteita. Mukaan valikoitui Yle Areenasta löytyvät joulukalenterit ja jouluelokuva sekä iso joukko jouluun liittyviä lastenkirjoja.

Joulun presentaatiot

Mainitut kulttuurituotteet olivat tunnelmaltaan jouluisia (tunnelmaa rakennettiin muiden muassa koristeiden, miljöön, lahjojen, tonttujen/joulupukin ja lumen avulla), ja noudattivat draaman kaarta uskollisesti. Joulukalentereissa joulupukin muistinmenetys, tai henkilöhahmon tekemät töppäykset, uhkaavat vaarantaa koko joulun, jos joulupukki ei niiden takia pääsekään lahjojenjakoretkelleen. Joulukirjoissa seurataan yleisesti joulunviettoon valmistautumista. Usein kirjat loppuvat joulun saapumiseen ja hyvän joulun toivotuksiin. Draamaa saattaa muodostaa lumen puute, joulupukin odotus, jouluruoka tai henkilöhahmojen riitatilanteet. Kaikki tarkastelemani jouluun liittyvät kulttuurituotteet saivat onnellisen lopun, kiitos ystävyyden, anteliaisuuden, anteeksiantamisen, tai ”joulun taian”, muutaman esimerkin mainitakseni. Näin joulun sanoma pelkistyy kärjistäen esitettynä normatiivisesti oikeanlaiseksi sosiaaliseksi toiminnaksi.

Pääsääntöisesti tarkastelemissani aineistoissa ei ollut viittauksia joulun uskonnolliseen sisältöön. Poikkeuksen muodostivat Mauri Kunnaksen Joulupukki ja Koiramäen joulu, joissa molemmissa vieraillaan joulukirkossa. Koiramäen joulussa Kunnas viittaa joulun uskonnolliseen puoleen silmiinpistävän suoraan:

Isä, äiti, mummo ja vaari valvovat kuitenkin miltei koko jouluyön jutellen vanhoista ajoista ja lueskellen Raamattua ja katekismustaan. Keskiyön aikoihin Fiina-emäntä nousee keinutuolistaan. ”Eiköhän keitetä kahvit”, hän virkkaa juhlallisena, ”Vapahtaja on nyt syntynyt maailmaan.”

Nämä harvat yksittäiset viittaukset joulun kristilliseen sisältöön olivat pieniä poikkeuksia joulun uskontosensitiivisessä esittämisessä. Vai olisivatko ne ehkä sittenkin ainoita todellisia uskontosensitiivisyyden ilmaisuja?

Lisääkö uskontosensitiivinen joulu uskontosensitiivisyyttä?

Mediatuotteet eivät vain välitä kuvaa todellisuudesta, vaan myös vaikuttavat suoraan siihen, millaiseksi todellisuus sosiaalisesti rakentuu. Erityisen ratkaisevaa tämä on pienten lasten kohdalla. Lapset sisäistävät ja tulkitsevat totuudeksi saamansa version todellisuudesta, sillä lapsilla ei ole vielä kriittistä arviointikykyä. Voidaan olettaa, että medioitu täysin sekulaari joulukuvasto rakentaa nuorille katsojille tätä vastaavan käsityksen joulusta. 

Kuva: Mauri Kunnaksen Koiramäki-sarjassa joulun tunnelma syntyy ruuasta, kynttilöistä ja oljista lattialla. Myös Raamattu mahtuu kuvaan. https://maurikunnas.net/media/koiramaen_talvi_16-17-scaled.jpg

Yksittäisiä poikkeuksia toki löytyy, kuten mainittu Koiramäki-sarja. Kyseinen sarja kuvaa tilallisen perheen elämää 1800-luvun Suomessa. Pienetkin lukijat ymmärtävät, että kuvattu elämäntapa eroaa monella tavalla 2020-luvun elämästä. Jos kirjoissa kuvatut maanviljelyskäytännöt ovat historiallisia kuriositeetteja, niin ehkä Koiramäen joulun kuvauskin saatetaan nähdä historiallisena jäänteenä. Osassa lastenkirjoista saattoi näkyä valaistu kirkko, seimiasetelma tai kuva koulun joulujuhlasta. Nämä olivat kuitenkin osa joulun tilallista ilmenemistä. Tunnelmallinen valaistu kirkko lumisella kentällä, tai koululaisten kuoro enkelin siivet selässä, ovat kulttuurisesti vakiintuneita joulun symboleja. Ne eivät välttämättä viesti enää joulun uskonnollista sisältöä, vaan pikemminkin käsillä olevaa joulunaikaa. Jos uskonnollinen joulu pelkistetään historiaksi tai symboliseksi kontekstiksi, sillä voi olla yllättäviä vaikutuksia joulun uskontosensitiivisyyteen.

Suomessa on merkittävä joukko lapsiperheitä, joille joulu on syvästi kristillinen juhla. Populaarin lastenkulttuurin luomat tulkinnat sekulaarista joulusta todennäköisesti marginalisoivat uskonnollista joulua viettävien joulukäsityksen. Olisi kiinnostavaa tutkia, miten esimerkiksi lapset perheistä, joissa kristillisen vakaumuksen takia ei vieraile joulupukki, kokevat joulunjälkeiset keskustelut päiväkodissa tai koulussa. Miten vastata kysymykseen ”mitä joulupukki toi sulle”, jos ei koko pukkia käynyt? Tai miten lapset, joille Jeesuksen on kerrottu olevan joulun keskeinen sisältö kokevat jouluohjelmat, joissa Jeesuksesta ei puhuta mitään ja joulun sanotaan olevan latteasti ”valon juhla”.

Nähdäkseni uskontosensitiivisyyttä ei ole uskonnon häivyttäminen joulusta. Pahimmillaan se voi vähentää uskontosensitiivisyyttä marginalisoimalla ja eksotisoimalla vakaumuksellista joulua viettävät lapset. Uskontosensitiivisempää olisikin nähdä sellainen lapsille suunnattu jouluinen kulttuurituote, jossa esitettäisiin ironiatta kristillistä joulua viettävä lapsi. Ei välttämättä pääosassa, mutta edes sekulaaria joulua viettävien lasten joukossa. Miksei joukkoon voisi ottaa vielä vaikka muslimia, joka ei joulua vietä ollenkaan. Joulua viettämätön henkilö saattaisi toki olla sangen ristiriitainen joulutunnelmaa huokuvassa lasten joulukuvastossa.

Kirjoittaja on jouluakin tutkinut uskontotieteen väitöskirjatutkija, joka elämäntilanteensa takia altistuu huomattavalle määrälle lastenkulttuuria.

Joulun rajat

Venla Kantonen

Joulun vietto on rajojen vetämisen aikaa. Valintoja on tehtävä ja kantaa otettava lahjojen ostamisen, jouluruokien, sukulaisvierailujen ja kaiken muun juhlinnan suhteen. Monen kalenteri alkaa täyttyä pikkujouluista jo lokakuussa. On ihanaa, että vuoden pimeimpään aikaan saamme syyn juhlia, mutta joulu voi muuttua myös suorittamiseksi. 

Juhla ja arki yhdistyvät joulun odotuksessa. Kaupunki koristellaan valoin, joulukoristeet muistuttavat lähestyvästä juhlasta ja kahvitarjoilut muuttuvat glögiksi. Arjen ja juhlan rajat alkavat hämärtyä viimeistään joulukuussa, kun joulumusiikilta on mahdotonta välttyä ruokakaupassa käydessä. 

Jatkuvaa suorittamista

Ennen lähestyvää juhlaa on kuitenkin suoritettava vuoden loppuun mennessä kaikki valmiiksi. Työ ja koulu eivät hidasta ennen joulua, vaan vauhti kiihtyy huippuunsa ennen juhlakautta. Juhlinta vaatii aikaa, muta niin vaatii työkin. Joulukuussa ihmiseltä vaaditaan iloista joulumieltä ja osallistumista juhlintaan, vaikka samaan aikaan työ ja koulu edellyttävä loppukiriä. Monet ihmettelevät, mihin syksy on mennyt. Pian pitäisi juhlia joulua ja myös uuden vuoden juhlinta häämöttää jo edessä. Joulurauhaa ennen vauhti kiihtyy. Pysähtyminen tuntuu äkkijarrutukselta. 

Edes kasvit eivät ole turvassa. Kaiken pitää olla suurempaa ja parempaa. XXL-joulutähdet ovat saapuneet kauppoihin. Yksikukkaiset ja perinteiset joulutähdet laitetaan sivuun häpeämään. Ostin juuri 50 sentillä amarylliksen hävikkikukista. Kasvissa vikana oli liian lyhyt varsi. Jouluna kaiken pitää olla täydellistä.

Lahjavuoret voivat aiheuttaa ahdistusta opiskelijabudjetilla, mutta myös ilmastoahdistuksen vuoksi. Lahjojen tilaaminen on aloitettu jo syksyn pimeydessä black fridayn alkaessa. Kulutusjuhlat jatkuvat ihmisten tilatessa netin halpakaupoista tuotteita kuusen alle. Maailmassa, joka pursuaa tavaraa, on hankala ymmärtää, miten ihmiset vieläkin tarvitsevat materiaa osoittaakseen kiintymystä. Joululahjojen eettisyydestä onkin hyvä käydä keskustelua läheisten kanssa. Toisaalta lahjat ovat kaunis tapa osoittaa välittämistä. Joskus on vaikea navigoida jouluodotusten ristiaallokossa, jossa kaikkia valintoja kohtaa kritiikki.

On myös huomioitava, että monille joulun vietto on raskasta aikaa. Yksinäisyys korostuu juhlan aikana, jolloin muiden somet täyttyvät yhdessäolosta. Turusta julistettava joulurauha ei valitettavasti ulotu kaikkiin koteihin. Jouluun perinteisesti kuuluva yhdessäolo voi olla taakka. On joskus vedettävä rajoja, jotta oman rauhan saa pidettyä. Elämään saa myös paljon sisältöä ja rauhaa somepaaston avulla. Jouluherkkujen rajoittamisen sijaan aionkin vähentää ruutuaikaa. 

Rajat tuovat rauhan

Syyllisyyttä joulusta nauttimisesta ei tarvitse tuntea. Olen itse jouluihminen. Nautin erityisesti glögistä. Aloitan glögin kuluttamisen marraskuun alussa ostamalla markettiglögejä. Joulumarkkinoiden avautuessa metsästän uusia makuja pienyrittäjien kojuista. Rajatonta riemua tuottaa joulumarkkinoilla kävely ystävien kanssa. Suosittelen vierailemaan pienissä ja tunnelmallisissa joulukaupoissa. Partiolaiset myyvät herkullista riisipuuroa Turussa. Päälle saa perinteistä kanelisokeria. Eikä sitä tarvitse jonottaa. 

Unelmajouluuni kuuluisi paljon lepoa ja yhdessäoloa ilman suorituspaineita. Kaiken ei tarvitse olla täydellistä ollakseen merkityksellistä. Monet joululaulut kertovat joulun rauhasta ja ilosanomasta. Samat joululaulut varoittavat myös joulun suorittamisesta. Mukavat jouluperinteet saattavat ylläpitää jatkuvaa suorittamista, joka vie ilon juhlinnasta. Ihmisen on hyvä pysähtyä jo ennen joulua ja miettiä, miten haluaa juhlansa viettää. Joskus on oikein uudistaa perinteitä tai jättää jotain pois, jotta joulurauha säilyy. 

Kirjoittaja on fuksi, joka aikoo viettää joulun ilman suorituspaineita. 

Kirjoitus on tehty prosessikirjoittamisen harjoituksena Kulttuurialan työelämävalmiudet -kurssilla.