Muutos Utsjoella

Kirjoittajat: Aurora Aatsinki ja Julia Viitanen

Tämä blogiteksti perustuu Turun yliopiston ja Utsjoen saamelaislukion yhteisellä kenttäkurssilla perehtymiimme teemoihin. Viikon aikana pohdimme arktisessa luonnossa tapahtuvia muutoksia sekä opimme Saamenmaan kulttuurihistoriasta ja sen moninaisuudesta.

Alati muuttuvien olosuhteiden vuoksi jatkuva sopeutuminen on välttämätöntä hengissä säilymisen kannalta. Näin ainakin totesi evoluutiobiologi Leigh Van Valen vuonna 1973. Tämä Punaisen kuningattaren hypoteesi on monelle biologille tuttu. Idea lienee tuttu utsjokelaiselle eletystä elämästä. Jatkuva sopeutuminen on ollut välttämätöntä arktisten alueiden kansoille. Saamelaiset ovat perinteisesti eläneet luonnossa tapahtuvia muutoksia mukaillen. Esimerkiksi vuodenaikoihin liittyvä asuinpaikan vaihto on hyvä esimerkki tästä. Vaikka vuotuiskiertoon perustuva elämäntyyli on väistynyt muuttuvan maailman myötä, ei saamelaisten sinnikkyys ja kyky mukautua muutokseen ole kadonnut. Niihin on edelleen sopeuduttava – ehkä jopa ripeämmin kuin koskaan.

Ilmastonmuutos uhkaa etenkin arktisia alueita – napa-alueet lämpenevät nopeammin muuhun maailman nähden. Pohjoisen luonnon dramaattiset muutokset vaikuttavat vääjäämättömiltä. Esimerkiksi palsasoita ei tutkimusten mukaan tule olemaan vuoden 2100 jälkeen. Tämä tarkoittaa yhden harvinaisen biotoopin lopullista katoamista Utsjoelta. Utsjokelaiset ovat joutuneet sopeutumaan muihinkin luonnonmullistuksiin. Esimerkiksi tunturimittari- ja hallamittariperhosten massaesiintymät ovat muovanneet pysyvästi pohjoisen ekosysteemejä. Jopa 10 000 hehtaaria koivikkoa on tuhoutunut tuhojen myötä ja se on vaikuttanut merkittävästi porojen kesälaitumiin. Muutokset koskevat myös puurajaa, joka lämpenmisen myötä on levittäytymässä pohjoisemmaksi. Mänty tulee olemaan valtapuulaji Utsjoella asti.

Mittariperhostuhoja Vudnevárrilla (Kuva: Aurora Aatsinki)

Leudoiksi muuttuneet talvet ovat uhka poroille. Lumen sulaminen ja jäätyminen muodostaa kasvillisuuden kenttäkerroksen päälle jään, jota porot eivät kykene hajottamaan. Luontainen ravinto, eli jäkälä, jää tällaisina talvina saamatta, jolloin porotaloutta harjoittavien on turvauduttava rehuruokintaan. Se puolestaan tuottaa poronhoitajille lisäkustannuksia ja voi heikentää porotalouden tuottavuutta.

Loheton Tenojoki on muokannut paikallisten kalastuskäytäntöjä merkittävällä tavalla. Kulttuurihistoriallisesti merkittävällä Tenolla ei saa toistaiseksi kalastaa perinteistä Atlantin lohta. Alueen jokisaamelaisille tilanne vaikuttaa erityisen hankalalta. Esimerkiksi saamenkielinen kalastussanasto uhkaa jäädä unholaan kokonaiselta sukupolvelta. Paikalliset ovat ilmaisseet myös talouteen liittyvät huolensa. Kalastusmatkailu toimi alueen merkittävänä vetonaulana. Toisaalta paikallisväestö on pyrkinyt sopeutumaan tilanteeseen kalastamalla Atlantin lohen sijaan kyttyrälohta. Norjan patotoimet ovat kuitenkin vaikeuttaneet kyttyrälohen kalastusta ja siten myös muutokseen sopeutumista.

Utsjoen Áilegas-tunturi (Kuva: Julia Viitanen)

Saamen kielten ja kulttuurin asema on ollut jatkuvassa myllerryksessä valtiollisten toimijoiden vuoksi. Iso muutos tapahtui viime vuosituhannella. Sotien jälkeen, jälleenrakennuksen aikana, saamelaiset joutuivat muuttamaan suomalaisille alueile, puhumaan suomea sekä omaksumaan suomalaisia tapoja. Saamelaiset ovat siis joutuneet suomalaistumaan. Lisäksi kaksikielisyyden ajateltiin haittaavan lapsen kehitystä, minkä vuoksi lapset eivät usein oppineet saamea kotona. Kouluissa opetusta saameksi ei myöskään saanut. Koulujärjestelmä ei ylipäätään hyväksynyt näkyvää saamelaisuutta. Tämä murensi monien sukupolvien ajan yhteisön kielellistä sekä kulttuurillista identiteettiä. Saamelaiset ovat joutuneet taistelemaan oikeuksistaan parantaakseen kielensä ja kulttuurinsa asemaan yhteiskunnassa. Vaikka kehitystä onkin tapahtunut, on tilanne silti edelleen hankala. Esimerkiksi saamenkielisten palveluiden saatavuus on huonoa varsinkin saamelaisten kotiseutualueen ulkopuolella.

Pohjoiset alueet ovat olleet myllerryksessä myös muun muassa metsäteollisuuden ja kaivosalan sektorien toimesta. Esimerkiksi alati lisääntyvä teknologia vaatii toimiakseen erilaisia maamineraaleja. Niiden louhimiseen olisi merkittäviä intressejä, mutta sillä on tietysti negatiivisia vaikutuksia ympäristöön sekä saamelaisten kulttuurihistoriallisesti keskeisiin alueisiin. Reilu kymmenen vuotta sitten Utsjoellekin kaavailtiin timanttikaivosta, jolla olisi ollut peruuttamattomia vaikutuksia alueen ekosysteemeille. Yhtiön suunnitelmat jäivät kuitenkin vain toiveajattelun varaan.

Sekä luonnossa että ympäröivässä yhteiskunnassa tapahtuviin muutoksiin sopeutuminen on siis edelleen ajankohtaista saamelaisille. Muutoksella on ollut keskeinen osa Utsjoen alueen kulttuurihistoriassa sekä luonnonympäristössä.

Kenttäkurssi opiskelukokemuksena: Mitä kurssi antaa opiskelijalle?

Kirjoittajat: Sofia Karplund ja Iiris Pöyry

Monitieteinen kenttämatka Utsjoella

Osallistuimme syys-lokakuussa 2025 monitieteiselle Ympäristö ja muutos Utsjoella – monitieteinen näkökulma arktiseen luontoon ja kulttuuriin -kurssille. Kurssi toteutettiin yhteistyössä Utsjoen saamelaislukion kanssa osana Turun yliopiston ja Utsjoen kunnan välistä yhteistyötä. Kurssi sisälsi luentoja, haastattelujen tekemistä sekä kenttämatkan Utsjoelle ja Varangin niemimaalle. Utsjoella tutustuimme Kevon tutkimusasemaan, Utsjoen ympäristöön ja kulttuurisesti merkittäviin paikkoihin, Tenojokeen sekä poronhoitoon. Loppuviikosta teimme yhdessä lukion kanssa retken Varangin niemimaalle, jolla käsittelimme alueen luontoa ja historiaa.

Pääsimme näkemään revontulia heti ensimmäisenä iltana. Kuva: Iiris Pöyry

Kenttäkurssi oppimisympäristönä: ei ainoastaan teoriaa

Kenttäkurssi oli meille oppimisympäristönä uusi, mutta tervetullut kokemus. Kurssin ohjelma oli tehty siten, että meillä oli aamupäivisin luentoja ja iltapäivisin lähdimme tutustumaan ympäristöön. Tällä tavoin pääsimme oikeasti näkemään mistä luennoilla oli puhuttu. Tämä toi syvyyttä oppimiseen ja opittu jäi paremmin muistiin.

Olimme ennen kenttämatkaa tutustuneet kurssin teemoihin, mutta vasta paikan päällä ymmärsimme kunnolla, mistä olimme kuulleet ja lukeneet. Emme esimerkiksi olleet osanneet hahmottaa, kuinka suuri Tenojoki todella on tai kuinka lähellä Norjan rajaa Utsjoki sijaitsee.

Kävimme Skalluvaarassa tutustumassa palsasoihin. Kuva: Mággá Eriksen

Uusia paikkoja ja kokemuksia

Kenttäkurssi antoi oppimisen lisäksi myös paljon uusia kokemuksia. Pääsimme näkemään ja vierailemaan paikoissa, joissa suurin osa meistä ei ollut ennen käynyt. Monelle meistä jo Utsjoki oli paikkana uusi, joten kaikki tuntui uudelta ja erilaiselta. Utsjoella pääsimme tutustumaan myös sen lähiympäristöön ja upeaan luontoon. Kävimme ajelulla Dalvadaksessa, jonne kuljimme Tenoa myötäilevää tietä. Kaunis ruska ja kirkas päivä tekivät ympärillä olevasta luonnosta upean. Paluumatkalla ajoimme vielä Áilegas-tunturin päälle ihailemaan jokilaaksoa, jota valaisi upea auringonlasku. Toinen hieno kokemus oli, kun pääsimme tutustumaan Skalluvaaran poroerotuspaikkaan sekä sen uhanalaisiin palsasoihin. Poroerotuspaikalla saimme kuulla poronhoidosta paikallisten poronuorten kertomana. Pääsimme myös pari päivää myöhemmin seuraamaan itse poroerotusta, mikä oli melkein kaikille uusi kokemus. Kenttäkurssi huipentui loppuviikosta matkaan Norjan puolelle Varangin niemimaalle, jossa pääsimme tutustumaan saamelaisten ja kveenien historiaan sekä paikalliseen luontoon.

Ajoimme yhtenä iltana Ailigaksen huipulle katsomaan auringonlaskua. Kuva: Iiris Pöyry

Kenttäkurssilla tutustuu uusiin ihmisiin

Kurssin kenties isoin anti oli sen sosiaalinen puoli, sillä reissaamisen, saunomisen ja opiskelun kautta pääsimme koko kurssiporukalla tutustumaan toisiimme. Osa meistä oli tuttuja etukäteen, mutta suurelta osin emme tunteneet toisiamme. Lisäksi pääsimme viettämään paljon aikaa Utsjoen saamelaislukion opiskelijoiden ja opettajien kanssa. Utsjoen nuorisotoimen alkuviikosta järjestämä ryhmäytymisilta oli meille parikymppisillekin hauska paluu teini-ikään, sillä yhteisten kilpailujen jälkeen tutustuminen lukiolaisiin ja toisiimme oli helppoa. Kenttämatka opiskelumenetelmänä tarjoaakin hyvän mahdollisuuden verkostoitumiseen! Kokonaisuutena matkalla vallitsi mukava ja kodikas yhteishenki, ja viikon aikana syntyi ystävyyssuhteita, joiden uskomme jatkuvan pitkään.

Syvempää oppimista

Kenttäkurssilla oppiminen syventyi monelta eri kantilta. Viikon irtautuminen tyypillisestä opiskeluympäristöstä ja häiriötekijöistä antoi mahdollisuuden keskittyä syvällisesti kurssin teemoihin. Useina päivinä päädyimme myös keskustelemaan läpikäydyistä aiheista iltamyöhään saakka. Lisäksi moni meistä huomasi ruutuajan vähentyneen lähes puolella viikon aikana. Suosittelemme kenttäkurssille osallistumista vahvasti, sillä se nousi yhdeksi opiskeluajan parhaimmista kokemuksista.

Lohenkalastukielto ja kyttyrälohi vaikuttavat Tenojokilaakson ympäristöön ja asukkaisiin

Kirjoittajat: Julia Jäsberg ja Venla Kataja

Utsjoen saamelaislukion ja Turun yliopiston yhteisellä kurssilla tutustuttiin kyttyrälohen tuomiin muutoksiin Tenojokilaaksossa.

Tenojoen varrella Utsjoella eletään epävarmuuksien aikaa. Paikallisille taloudellisesti ja kulttuurisesti merkittävän Atlantin lohen kanta on romahtanut, kun taas Tenoon levinneen vieraslajin, kyttyrälohen, kanta on räjähtänyt. Atlantin lohen kantaa on pyritty elvyttämään vuonna 2021 alkaneilla kalastuskielloilla, minkä lisäksi Norja on yrittänyt estää kyttyrälohen nousua Tenoon poikkipadolla. Kalastuskielto vaikuttaa alueen asukkaiden elämään monella tapaa niin ympäristön, kulttuurin kuin yhteiskunnankin tasolla.

Utsjoen saamelaislukion ja Turun yliopiston yhteisen kurssin teemana oli arktisen alueen muutokset ja erityisesti Tenojoen muuttuneen tilanteen ja kalastuskieltojen vaikutukset paikalliseen ympäristöön ja kulttuuriin. Kurssiin kuuluneeseen Utsjoella järjestettyyn kenttätyöviikkoon valmistauduttiin haastattelemalla paikallisia, yrittäjiä, asiantuntijoita ja matkailijoita heidän näkemyksistään liittyen Tenon kalastusrajoitusten tuomiin muutoksiin. Haastattelujen antia purettiin yhdessä keskustelemalla ja vertailemalla näkemyksiä. Kurssilla yhdistettiin luonnontieteiden ja kulttuurien tutkimuksen menetelmiä ja tutustuttiin globaalien ja paikallisten muutosten tutkimukseen. Monitieteisyys antoi kattavan kuvan kyttyrälohen tuomista muutoksista ja kalastuskiellon aiheuttamista seurauksista.

Tenojokilaakson ympäristössä ja lajistossa on tapahtunut merkittäviä muutoksia. Kuvassa siintää Rásttigáisá-tunturi. Kuva: Julia Jäsberg.

Alkuviikosta keskityimme luonnontieteiden näkökulmaan Kevon tutkimusasemalla ja opimme kyttyrälohesta ja muutoksesta Tenojoella ympäristötieteiden ja biologian näkökulmasta. Luennoilla opimme muun muassa, että tutkijoiden mukaan Atlantin lohen kannan romahtaminen ei johdu pelkästään joki- tai meripyynnistä, vaan suurin ongelma on mittava merivaiheen kuolleisuus. Luentojen jälkeen käydyissä keskusteluissa heräsikin yhteinen huoli Atlantilla tapahtuvista muutoksista, jotka vaikuttavat Atlantin lohen kantaan Tenossa. Norja on yrittänyt estää kyttyrälohen nousua padolla. Patojen vaikutuksista ei kuitenkaan tiedetä, sillä tutkijat eivät ole varmoja, miten padot vaikuttavat suojeltuun Atlantin loheen tai sen kutemiseen. Patoihin kuitenkin jää suhteessa enemmän kyttyrälohta verrattuna Atlantin loheen, joten patojen osittaisesta toimimisesta on viitteitä. Padon nappaamien kyttyrälohien määrä ei kuitenkaan ole riittävä hillitsemään kyttyrälohen kantaa.

Kenttäviikkoa varten tekemissämme haastatteluissa tutkijat ja asiantuntijat ilmaisivat, että he sallisivat kyttyrälohen kalastuksen, mutta pitäisivät Atlantin lohen kalastuskiellon voimassa yrityksenä elvyttää lohen kantaa. Parhaista meneltemistä kannan elvyttämiseksi ja kyttyrälohen kannan hillitsemikseksi ei kuitenkaan ole vielä tarkkaa tutkimustietoa. Kalastus ei ole ainoa lohikantaan vaikuttava tekijä vaan myös ilmastonmuutoksen seuraukset aiheuttavat painetta lohikannalle. Atlantin lohen merivaiheen kuolleisuuden mahdollisia syitä ovat lämpötilan muutokset, heikompi ravinnon laatu sekä ekosysteemien muutokset.

Loppuviikosta kurssin painopiste oli kulttuurissa tapahtuvissa muutoksissa. Kalastuskiellolla on merkittäviä vaikutuksia myös paikalliseen kulttuuriin ja sosiaaliseen elämään. Yhteistyöviikon aikana lukiolaiset kertoivat, että sosiaalisen elämän muutokset ovat olleet merkittäviä etenkin iäkkäälle väestölle, joiden elämässä lohenkalastus on ollut läsnä jo vuosikymmenten ajan. Nuoret taas pystyvät sopeutumaan vaikeisiin muutoksiin nopeammin, mutta nuorten kohdalla etenkin jokisaaamelaisen kulttuurin ja siihen liittyvän kielen ja sanaston jatkuvuus aiheuttaa huolta. Vuosia jatkuneet kalastuskiellot ovat etäännyttäneet nuoria lohenkalastuksen perinteestä.

Muutokset ympäristössä tarkoittavat myös muutoksia paikalliskulttuurissa. Kuva Áiligas-tunturilta. Kuva: Julia Jäsberg.

Viikon aikana keskustelimme myös kulttuurin ja elämäntavan suhteesta terveyteen ja henkiseen jaksamiseen. Lähitulevaisuuden näkymät ja lohenkalastuksen jatkuvuus huolettavat paikallisia. Lohenkalastukseen tottuneet paikalliset eivät välttämättä edes halua käydä Tenojoella, sillä kalastuskieltojen aiheuttama tilanne on niin turhauttava. Toisaalta keskustelimme myös sinnikkyydestä ja sopeutumiskyvystä, osa haastatelluista koki, että tilanteeseen täytyy vain sopeutua. Keskustelimme myös siitä, että aikaisemminkin on pystytty löytämään keinoja jokisaamelaisen kulttuurin jatkuvuuden turvaamiselle kalakantojen ja ympäristön muutosten keskellä.

Asiantuntijoiden lisäksi haastatellut matkailijat sekä paikalliset asukkaat ja yrittäjät olivat sitä mieltä, että kyttyrälohen kalastus tulisi sallia. Muiden lajien, kuin Atlantin lohen kalastuksen salliminen ja jatkaminen on ratkaisevaa merisaamelaisen kulttuurin jatkuvuuden, mutta myös Utsjoen matkailun kannalta. Kyttyrälohella ja kalastuskiellolla on merkittäviä kulttuurisia, taloudellisia ja yhteiskunnallisia seuraamuksia, mutta kyttyrälohi on tullut jäädäkseen ja Tenojokivarren tulee sopeutua sen tuomiin muutoksiin.

Tenojokivarren tulevaisuus herättää huolta, mutta myös toivoa sopeutumisesta. Kuva Kevon tutkimusasemalta. Kuva: Julia Jäsberg.

Avainsanat: Utsjoki, Teno, kyttyrälohi, muutos

Lähteet:

Orell, Panu. 2025. Luonnonvarakeskus. Lohi ja kyttyrälohi. Ympäristö ja muutos Utsjoella – monitieteinen näkökulma arktiseen luontoon ja kulttuuriin -kurssi. Luento Turun yliopiston Lapin tutkimuslaitos Kevolla. 30.9.2025.

Sääksjärvi, Ilari. 2025. Globaalimuutos ja kestävyysmurros. Ympäristö ja muutos Utsjoella – monitieteinen näkökulma arktiseen luontoon ja kulttuuriin -kurssi. Luento Turun yliopiston Lapin tutkimuslaitos Kevolla. 29.9.2025.